Mutta aivan aluksi tahtoisin kiitt... anteeksi, pyytää anteeksi arvon lukijoilta! Blogi jäi reissussa päivittämättä tietoteknisten yhteysongelmien takia. Norjalaisia ei kuitenkaan voine syyttää takapajuisuudesta, vaan kyllä se taitaa mennä ihan omaan piikkiin.
Parin viikon suunnistusmatkailusta ensimmäinen viikko kului matkaillessa ja toinen suunnistaessa. Matka starttasi Oslosta ja jatkui sieltä hyvin nukuttujen unien jälkeen kohti pohjoista. Toisena päivänä ohjelmassa oli käynti Lillehammerissa, jonka olympiapuistossa Tero viritteli kuntoaan MM-viikkoa varten juoksemalla Cooperin testin lupauksia herättävästi tasan 12 minuuttiin. Pohkeet olivatkin sitten viikon verran kipeät juoksun jälkeen. Kolmantena ja neljäntenä päivänä matkalaiset tekivät pienen vaellusretken Jotunheimenin kansallispuistossa. Yhteensä 14 h tehokasta kävelyä kivikkoisella pohjalla mäkisessä maastossa rinkka selässä valmisti puolestaan reidet kisaviikkojen haasteisiin. Loppuviikko täytyikin sitten herkistellä ja jännittää vatsalihaksia mutkaisilla ja vuoristoisilla teillä vuonoja kierrellen. Maisemat olivat ehdottomasti vierailemisen arvoisia!
Lauantaina suuntasimme Trondheimiin ja jo viidennellä yrityksellä löysimme majoituskoulullemme. Olimme silti ensimmäisiä. Opastuksissa norjalaisilla olisi selvästi petrattavaa, joten oli hyvä, että olimme jo paria päivää ennen omia startteja kisapaikkakunnalla. Sunnuntaina ohjelmassa oli MM-sprintti kaupungin keskustassa ja yleisökisat alkoivat maanantaina. Samalla moikattiin tuttuja Kaustisen suunnalta! Suunnistuksellinen anti oli parasta maanantaina ja tiistaina, jolloin kisoja käytiin hienoissa suo-/mäkimaastoissa Jervskogenissa. Keskiviikkona ohjelmassa oli sprintti, mikä on melko harvinainen matka rastiviikoilla, mutta sopu sijaa antoi kaupungin kujilla. Loppuviikolla kisat siirtyivät finaaleja varten Granåsenin hiihtokeskukseen, jossa oli vähän ryteikköisempää, mutta silti laadukkaat kilpailut tarjolla. Tunnelma varsinaisissa MM-kisoissa oli kohdallaan ja gps-seurannan kautta kilpailukeskuksessa pystyttiin seuraamaan kilpailuja intensiivisesti. Kotimatka oli pitkä Keski-Ruotsin ja Haaparannan kautta, mutta sitä helpotti teiden leventyminen ja suorentuminen Norjan pikkuteihin verrattuna. Ehdottomasti onnistunut reissu!
Ohessa kuvamateriaalia Norjan matkailusta kiinnostuneille:
Norjalaisten talojen katoilla on pehmeää juosta. Kunnon vesieristykset lienevät tarpeelliset.
Norjalaisten salainen ase on paljastettu! Ehkä jo ensi kesän Jukolassa VetU:n seurateltalla nähdään ihmelaite, joka suoltaa aivojen viilennysjuomaa. Kupillisen jälkeen pysyy kovemmallakin hermoilijalla suunnistus lapasessa.
Jyri kävi Oslossa pokkaamassa Nobelin rauhanpalkinnon - kun kerran paikalle osuttiin.
.
Muikeat matkalaiset.
Muikeat matkalaiset.
Maisemat kuin satukirjasta. Turkoosi Gjende-järvi 400 m alempana.
Tässäpä oiva telttapaikka - kunhan muistaa aamulla tarpeilleen lähtiessä kääntyä teltan suulta oikeaan suuntaan...
"Tuoltako se reitti menee?" Kohti Besseggenin harjannetta.
Risteilijä kääntymässä Geiranger-vuonossa. Ahdasta näytti olevan.
Sama paatti "vähän" ylempää.
Trollstigen. Jyri ajoi ja allekirjoittanut istui kirjaimellisesti pelkääjän paikalla. Kuvassa näkyvät hyttysenpaskat ovat autoja. Siis yläkuvassa.
Norjan kannattajia kisaparkissa. Määä--äää kans.
Sinivalkoista juhlaa Trondheimin torilla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti