Blogin päivitys jatkuu nyt kansainvälisenä. Tällä kertaa terveiset tulevat Aasiasta, Thaimaan Phuketista. Yksi VetU:n suunnistuspesueen kasvateista otti täksi syksyksi irtioton Suomen pimeydestä ja nauttii lämpimistä treeniolosuhteissa Kaakkois-Aasian trooppisen ilmaston syleilyssä. Kelan silmissä matka on tulkittava vaihto-opiskeluksi ulkomailla, eli keleistä nauttimisen lisäksi suoritan myös opintoja Suomessa käynnissä olevaan tutkintooni. Olen viettänyt täällä nyt noin kuusi viikkoa ja matka on ollut hieno. Seuraavassa hieman kuulumisia täältä matkan aikana otettuihin kuviin nojautuen.
Arkipäivien aikataulu muodostuu pitkälti yliopistolla pidettävien luentojen kehystämänä. Aamupäivän luennot pidetään klo 09:00-12:00 ja iltapäivän 13:30-16:30. Usein on päiviä jolloin on vain joko aamupäivä- tai iltapäivä vuoro. Koulumme kursseilla on käytäntö 80%:n läsnäolopakosta, joten kyllä koulullakin aikaa kuluu. Vielä en ole ollut poissa yhdeltäkään luennolta, hyvässä tahdissa siis mennään. Opetus tapahtuu englanniksi, jonka aasialaista murretta saattaa joskus olla haastavaa ymmärtää, mutta mitään kielimuurin aiheuttamia vaikeuksia ei kuitenkaan tule.
Kelit ovat nyt lokakuun ajan olleet ja edelleenkin ovat sateiset. Sateet tulevat yleensä voimakkaissa kuuroissa. Viime öinä kuurot ovat kai olleet voimakkaimmat vuosikausiin, mutta tulvaa ei sentään ole ollut. Ilma on lämmintä ja kosteaa, joten lenkiltä tullessa on kuin suihkussa käynyt. Pitkä, vaalea ja hassusti pukeutunut lenkkeilijä herättää kummastusta ja hilpeyttä paikallisessa väestössä. Tervehdyksiä ja kannustushuutoja (tai sellaisiksi ainakin olen thain kieliset lausahdukset ymmärtänyt) riittää. Usein alun hiljainen tuijotus vaihtuu juoksijan eteenpäin saattavaksi naurunremakaksi, kun porukan rohkein heittää kommenttia.
Suurien teiden varsilla kulkeminen on riskialtista tai vähintäänkin epämukavaa vilkkaan liikenteen vuoksi. Thaimaassa lähes kaikilla on skootteri ja itsekin olen sellaisen vuokrattuani käteväksi kulkupeliksi todennut. Tästä syystä olen vetäytynyt lenkkeilemään rauhallisimmille alueille. Varsinaisia lenkkipolkuja vaikuttaa olevan vaikea löytää, thaimaalaisten harrastuksiin kun ei kuulu päätön samoaminen metsissä. Polut tulisi tehdä itse, mutta aluskasvillisuus on rehevää ja kasvustossa saattaa lymyillä luontokappaleita, joiden kohtaaminen on epätoivottavaa. Suurimmaksi osaksi lenkit ovat kulkeneet teillä, mutta suunnistajan mieli tekevi metsään ja olen tehnyt pieniä tutkimusretkiä metsän puolelle. Tutkimuksissa on selvinnyt, että suunnistaminen täällä metsäolosuhteissa olisi jokseenkin mahdotonta, tai ainakin kartasta tulisi hyvin vihreä ja kilometrivauhdeista hitaat.
Osittain olosuhteiden ohjaamana harjoittelu muodostuu hyvin juoksupainotteiseksi. Palautuminen tuntuu olevan täällä hitaampaa kuin normaalisti. Syynä lienee lämmin ilma, toisaalta lenkin aikana ja sen jälkeenkin. Palauttavaksi voisi tehdä muuta, mutta pyöräily tai esimerkiksi rullahiihto isoilla teillä liikenteen seassa vaatisi rohkeutta. Arkipyöräilyä täällä ei harrasteta, mutta jonkin verran on näkynyt maastopyöräilijöitä, jotka vetää off roadia.
No tässä näin lyhyesti siitä, mitä VetU:n Aasian osastolle kuuluu. Tämä alkava lauantai näyttäytyy sateisten päivien jälkeen hyvin kirkkaana, joten taidan lähteä katsomaan rantalentopalloturnausta Karon beachille. Alla vielä kuvia.
Yliopistomme kampuksella otetussa kuvassa esiintyy allekirjoittanut (toinen oikealta) ja muita suomalaisia samaan vaihto-ohjelmaan osallistuvia. Kuten teräväkatseisimmat ehkä jo huomasivatkin, on asustuksemme melko yhtenevä, kuin jukolajoukkueella konsanaan. Koulumme säännöissä on maininta siitä, että luennoilla on käytettävä virallisia koulupukuja. Kerrassaan tyylikästä, eikä tarvitse miettiä, mitä laittaa päälle.
Näissä poluilla kelpaa lenkkeillä. Usein suosimani reitti kulkee korialla paikalla golfkentän laitaa. Joulua kohden mentäessä turistien, ja siis myös golffareiden määrä tällä kentällä varmasti lisääntyy, joten täytyy olla tarkkana, ettei saa kuulasta päähänsä. Osa tähän mennessä näkemistäni lyöntisuorituksista on herättänyt pelonsekaisia tunteita lenkkeilijässä.
Tuntuu, ettei Thaimaassa ole koskaan hiljaista. Liikenne on vilkasta läpi päivän ja iltaisin liikenteen rauhoituttua on eläinten vuoro pitää elämää yllä. Aina jokin luontokappale kurnuttaa, sirkuttaa, haukkuu, kotkottaa tai kiekuu. Tämä kuva on toiselta suosimaltani baanalta, jossa saattaa etenkin päiväsaikaan liikkuessa kuulla hetken hiljaisuutta. Tämä on kapea asvaltoitu tie, joka kiertää Phuketin suurimman järven ympäri ja matkaa yhdelle järven kierrolle kertyy noin 7km.
Kuvassa pato, sen päällä kulkeva tie ja osa padon patoamaa järveä. Thaimaalaiset eivät turhia hyppää, mutta täällä on jopa mahdollista tavata muita lenkkeilijöitä.
Vaihtelua juoksuun voi hakea kuntosalilta. Phuketista löytyy toki hienoa saleja turisteille etenkin rantakohteista, mutta käytän tätä lähellä olevaa. Paikallinen kuntosali on ala-asteen yhteydessä. Löytyy juoksumatot ym. Kertakäynti maksaa 10 bahtia eli 0,25euroa.
Koiria on Thaimaassa paljon. Suurin osa on ainakin puolittain kulkukoiria eli niillä on ehkä muutama paikka, josta ne säännöllisesti ruokaa saavat, mutta suurimmaksi osaksi koirien on kierrettävä ja etsittävä ruokansa. Thaikoirat eivät turhia stressaa. Ne saattavat rohkeasti nukkua aivan tien varressa tai jopa tiellä eli on oltava varovainen, ettei aja tai astu niiden päälle. Kuvassa yksi nauttii auringonlaskusta Kata beachin yllä.
Lisäys 21.11.2010: Laitan tähän vielä yhden lavastetun tilannekuvan lenkkeilijästä itsestään. Kuuma päivä ja lenkki trooppisten puiden varjossa loppusuoralla.
Toistaiseksi matka on siis mennyt hyvin, urheilullisessa mielessä katseet on ensi keväässä. Turistina katseet on Singaporessa käynnin jälkeen kohti Hong Kongia, jossa olisi mukava käydä täällä olon aikana. Suomessa taitaa kelit viilentyä ja pimentyä, täällä trendi lienee toisen suuntainen ;) Palataan!
terveisin A-P
