Kuvia ja kuulumisia joulun treeneistä

Seuran ydinryhmä kokoontui jouluksi Kaustiselle ja Veteliin syömään, sukuloimaan ja neuvottelemaan tulevan kauden tavoitteista. Kaiken tohinan keskellä annettiin myös paikallismedialle haastattelu sekä harjoiteltiin. Virallisempia kuulumisia voi lukea Perhonjokilaakso ja Keskipohjanmaa -lehtien vanhoista numeroista. Epävirallisempi taas tulee seuraavassa.

Joulun treenien teema rakentui kolmen teeman, eli kestävyysharjoittelun, kahvakuulailun ja suunnistussimulaattorin ympärille. Kestävyysharjoittelu rakentui perinteiseen tyyliin juoksun ja murtomaahiihdon varaan. Seuran uusi luu, Sami Löfbacka, saatiin ensimmäistä kertaa treeneihin mukaan ja meno oli sen mukaista. Maastolenkillä ei puolisääreen ulottunut hanki haitannut, vaan lämpösukissa ja suunnistuskengissä puolentoistatunnin juoksu Järvelän kallioilla ja soilla oli suurta huvia. Toinen juoksulenkki vedettiin perinteisesti tienpieluksia ja mikäs oli juostessa kun paksu pakkaslumi peitti luonnonkaunista kaustislaismaisemaa.

Tero ja Sami nielevät kylmää kylätietä Puumalassa
Nykyteknologiaa oli sykemittarin verran lenkillä myös mukana. Sydäntoiminnoista ja kilometrivauhdeista kiinnostuneet voivat seuraavasta graafista katsoa mitä lenkillä tapahtui. Pari notkahdusta syke- ja vauhtikäyrissä tarkoittavat suunnistukselle ominaisia sattumia - paria pientä pummia ja kusitaukoa.

Näillä vauhdeilla ei vielä viestejä voiteta
Voimaharjoittelupuolen uusi tuttavuus oli kahvakuulaharjoittelu. Pakkaspäivinä pääsimme onneksi urheilutalon punttisalille. Kahvakuulaharjoittelussa suunnistajia kiinnostaa sen monipuolisuus (heilautusliikkeet tuovat räjähtävyyttä päästä varpaisiin), vaivattomuus (ei tarvitse kuin kaivaa kuula kaapista ja alkaa heilutella) sekä tietysti suuret lupaukset sen vertaansa vailla olevasta tehokkuudesta kestävyyden, voiman ja nopeuden kehittämisessä. Painonhallinnassa sitä ei kukaan tarvitse, mutta seuraavassa videossa todistellaan että se tepsii siihenkin.



Joulun ajan klinikka painottui välineeseen tutustumiseen ja perustekniikkojen opetteluun. Nähtäväksi jää löytääkö laji paikkansa suunnistajien harjoittelussa.

Harjoittelun alla työntöliike

Kun heiluttelu alkaa kyllästyttämään kaksi 20kg:n kuulaa voi myös köyttää vyölle leuanvetoa vastustamaan kuten Juha kuvassa
Raa'an fyysisen suorituskyvyn rinnalla joulunpyhät sopivat mainiosti myös taitoharjoitteluun. Ennen vanhaa sitä tehtiin huussissa vanhoja karttoja lukien, mutta tietokoneet ja peliteknologia ovat tulleet avuksi myös tässä.

Simulaattorisuunnistaja saapumassa hakkuuaukealla sijaitsevalle suorastille

Suunnistussimulaattori on suomalaistekoinen suunnistuspeli ja lomalaisten iloksi siellä järjestettiin ns. virtuaalijoulurastit, joissa pääsi suunnistamaan mm. tulevan kesän Jukolan viestin kilpailumaastossa. VetU:n suunnistajilla etenkin yösuunnistus oli pahasti hukassa (ks. alla oleva kartta keskeytykseen johtaneesta hortoilusta). Omalla nimellä julkisille tuloslistoille ei vielä uskallettu, ja uteliaiden kannattaakin etsiä suorituksiä listojen loppupäästä Kaustisen Pohjan-Veikkojen ja Perhon Kirin kilpailijoiden tekeminä.

Reittipiirros pahoin epäonnistuneesta yösuunnistusharjoituksesta Kytäjän maastoista.
Simulaattoripelaaminen kuuluu monen huippusuunnistajan harjoitteluun. Oikeat kestävyysurheilijat pitävät sitä vain sipsien syömisenä, mutta todellisuudessa se vaivaa päätä juuri oikeasta kohtaa. Ja halutessaan siihen voi yhdisttä kolajuoman ja sipsit.

Simulaattoripelaaja on löytänyt rastin ja valmistautuu leimaamaan. Helpoilla väleilla on aikaa ottaa rennosti ja syödä sipsejä.
Joulun aikana osa porukasta on leireillyt jälleen Ylläksen Äkäslompolossa. Tänne blogiin odotellaan vielä tammikuun alún aikana selvitystä leirin päivittäisestä harjoittelusta, jota sitten kaikki voivat vapaasti kommentoida oman harjoittelufilosofiansa näkökulmasta.

Pitkän lenkin anatomia

Terveiset Äkäslompolosta. Huolta leirin jatkuvuudesta on kannettu laajalti, mutta tämä kaikki on ollut aiheetonta. Tarkempaa kuvajournalistista reportaasia on luvassa lähipäivinä. Kaikista nälkäisimmille fäneille teimme tämän päivän treenistä videon, jonka voi katsoa alla. Voit joutua odottamaan hetken videon latautumista, mutta se on sen arvoista. Videon oikeasta alakulmasta, Vimeo-logon oikealta puolelta, neljän nuolen painikkeesta, videon saa täyttämään koko ruudun.

Kisadisko käy kuumana, eikä aikaa enempiin jorinoihin juuri nyt ole. Treenattu on.

VetU:n suunnistusjoukkion treenivideo from Markus Kainu on Vimeo.

Talo ilman naisia

Veteli on tämän syksyn aikana saanut laajaa näkyvyyttä valtakunnan medioissa. Ensin veteliläistä mieskuvaa pehmensi peräkamarikuoro Äänipäät kuorokilpailussa ja sittemmin etelä-veteliläinen Räyringin kylä on ollut esillä ohjelmassa Kylä ilman naisia. Molemmat ohjelmat ovat herättäneet ansaittua huolta ulkopaikkakuntalaisissa miehuuden tilasta Perhonjokilaaksossa.

On vaikeaa ottaa kantaa siihen, edustaako julkisuudessa annettu kuva todellista asiantilaa, mutta koimme silti aiheelliseksi oikaista asiaa suunnistusjoukkueen osalta.

Harjoitteluleirit ovat yleensä ns. A-luokan reissuja, eli naisväkeä ei huolita mukaan. Yleinen luulo lienee se, että syynä tällaisiin reissuihin on se, että miesporukalla on mahdollisuus rellestää ja riekkua ravintoloissa sekä syödä epäterveellisesti. VetU:n suunnistajilla asia on kuitenkin juuri päinvastoin.

Ensimmäinen ja tärkein syy naisväen porttikiellolle on rajun harjoittelun aiheuttama tilapäinen henkinen ja ruumiillinen alemmuustila, joka kohtaa kaikkia tähän hommaan lähteviä. Useiden tuntien päivittäiset harjoittelut ovat kaikille liikaa, mutta toisille täysin ylivoimaisia. Ajattelun taso laskee ja ruumiintoiminnot taantuvat kivikaudelle. Pelkästään tämän leirin aikana on koettu jo useampi psykoosia muistuttava pysähtyneisyyden tila, josta nousemiseen tarvitaan inhottavia menetelmiä. Aikaisemmissa blogeissa nähty alasti riisuminen ja hangessa pyörittely liittyy juuri tähän.

Tästä aiheesta kerrotaan lisää vielä myöhemmissä päivityksissä, sillä tämän kertaisen kirjoituksen tarkoitus oli keskittyä niihin seikkoihin, jotka etenkin räyringin miehillä ovat ottaneet koville.

Ensin ruoanlaitto. Pyrimme olemaan leireillä mahdollisimman omavaraisia ruoanlaiton suhteen. Se miltei ainoa harjoitteluun kiinteästi liittyvä seikka, johon liittyy yhteistä suunnittelua. Alla muutamia otoksia maanantailta.


Jatkuva itujen kasvattaminen tuottaa elävän ravinnon perustan myös talven sysimustilla leireillä.


Itujen ohella pavut ja pinaatti muodostavat ravitsemuksen perustan.


Kyllästyessään papuihin, pinaattiin ja ituihin on valinta yleensä jonkun ison lihanjalostustehtaan eineshampurilainen. Harjoitusvauhdin väistämätön putoaminen saa hairahtujat yleensä palaamaan nopeasti ruotuun.

Harjoitusleireily on jatkuvaa nälän ja uupumisen vastaisen taistelun ohella sinnikästä kamppailua negatiivisia mielialoja vastaan. Naisten kanssa tämä on vaikea asia, suklaalla on ns. ongelmia siirtävä vaikutus, mutta miesporukalla ongelmat ja kireän ilmapiirin keventää tuore pulla. Aivan kuten nainen, myös mies voi tuoksua pullalle. AP otti googlen avuksi ja pyöräytti koko porukalle kolme pellillistä vehnäisiä.


Ohjetta voi joko yrittää muistella tai sitten voi tällätä googleen "pullataikina" ja seurata saamiaan ohjeita.


Kardemumman kanssa tulee olla varovainen.


Munan pulpahduksen valokuvaaminen on huvittavaa puuhaa.


Ei mitään tehdastekoisia.



Lopputuote poikien kätösissä.

Ruoan ja jälkiruoan ohella pyykinpesu on toimintaa, joka arvelutti etenkin räyringin miehiä. Treenileirillä vaatteita likaantuu ja pyykin määrä on hirveä. Keskitetty vaatehuolto on toiminut kuitenkin moitteetta heti ensimmäisesta leiripäivästä lähtien.


VetU:n suunnistajille jokainen uusi pesukone on haaste.



A-luokan reissuilla ei riitä, että tekee vain naisten työt, vaan on tehtävä myös ns. miesten työt. Sillä aikaa kun pullat paistuvat, ehtii hienosti työntää monta kolallista painavaa nuoskalunta.

Erinomaisen ruoka- ja vaatehuollon mahdollistamana itse leirin päätoiminta, eli lajiharjoittelu on jatkunut äärimmäisen kovana. Ensimmäiset päivät toipilaana makaillut etelän mieskin on saatu mukaan harjoittelurinkiin ja ladulle sauvomaan.


Ensimmäinen hiihtolenkki Lapin lumilla sitten vuosituhannen vaihteen. Voi vain sanoa, että minkä nuorena oppii sen vanhana taitaa.


Aamu- ja iltavoimisteluista ei olla tingitty.


Takapiha on kuin talvisodan jäljiltä.

Huomenna leiriryhmään liittyy mies Vetelin Räyringistä. Odotamme mielenkiinnolla kääntyykö ruokavalio pakasteranskalaisiin ja vaihtuuko astianpesu paperilautasiin.

Vanhan koiran uudet temput Osa1

Kilpaurheilussa menestyminen ja voittajaksi selviytyminen vaatii aina jotain ylivoimaista vastustajiin nähden. Hiihtosuunnistuksessa ja suunnistuksessa tähän pyritään ensisijaisesti kovalla harjoittelulla. Opetellaan hiihtämään/juoksemaan pitkään, kovaan ja taitavasti, sekä hiotaan suunnistustaitoa eri konstein. Perusharjoittelun ohella suorituskykyä pyritään parantamaan erilaisilla muilla valinnoilla. Hankitaan tiukkoja kilpailuasuja, voidellaan suksia ja noudatetaan koko joukkoa erilaisia mukaan tarttuneita rituaaleja.

Parhaimmat konstit ovat miltei kaikki kuitenkin leimattu dopingiksi ja huijaushommaksi. Niillä kun lähtee yrittämään niin voi käydä kalpaten. Kuitenkaan aivan kaikki parhaat menetelmät eivät ole kiellettyjen listalla, eikä niiden harjoittamista pysty kukaan selvittämään ei pissasta eikä laskimoverestä. Ne huomaa ainoastaan pesupaikalla ja tuloslistalta. Viikon aikana esittelemme tällaisista muutaman, joilla Vetelin Urhelijoiden joukkue hakee kilpailuetua kilpailijoihinsa. Ensin kuitenkin kappale siitä, miten perusharjoittelu on lähtenyt leirillä käyntiin.

Sunnuntaiaamuun herättiin kirpeässä pakkassäässä. Kaurapuuroaamiaista tuli ikkunan taakse seuraamaan myös kuukkeliretkue, jonka temppuilu palkittiin leivänmurusin.


Kuukkeli pisti päänsä pölkylle aamupalan toivossa. Sai mitä halusi. Leipää.

Ensimmäisen yhteislenkki painottui perusharjoitteluun. Tarkoituksena oli hiihtää pitkälle ja takaisin, mikä toteutui suunnitellusti. Lounaspöytään raahautui joukko väsyneitä miehiä.


Juhan tyyli aamupäivällä oli perinteisen klassinen. Purkkipitoa pakkaslumelle.


Yliäänisukset. Ladulla kävi yksi pauke kun tämän parin perässä hiihteli. Varmuutta ei tosin tullut, johtuiko pauke äänivallista vai edellisillan soijalagnesta.


Punanutut valmiina Isometsän nousuun. Ensimmäisen yhteislenkin kesto oli vaivaiset 2 tuntia 45 minuuttia.

Iltapäivä kului kotilounaan ja hiihtokisojen parissa. Iltalenkiksi valittiin jälleen hiihtoa. Tunturijärvelle ja takaisin. Osa perinteisellä, osa nykyaikaisemmalla tyylillä.

Illalla oli aika keskittyä tekemään niitä asioita, joilla muut tulevat jäämään taakse. Näitä salaisia menetelmiä on käytössä koko joukko, joista kilpailijoiden harmiksi jätämme parhaat kertomatta. Seuraavassa kuintenkin kaksi hyvin keskeistä menetelmää.

1. Saunominen ja hangessa pyöriminen


Äärimmäisessä kuumuudessa palvattu keho nauttii kun se haudataan äkkiseltään hyisen lumen alle. Kipua muistuttavan hyvänolon tunteen kestää, kun vain muistaa että "kipu on päässä, ei jaloissa".


Tulikuuma miehen kroppa höyryää hangessa kuin tammikuinen Tammerkoski.

Lumikylvyn terveysvaikutukset ovat pettämättömät. Se kasvattaa luonnetta, tuuhentaa karvapeitettä ja kiihdyttää ääreisverenkiertoa. Lisäksi hankeen jää komeita "enkeleitä", joita ei tosin soisi aivan pikkulasten näkevän.

2. Voimajooga

Voimajooga on melko uusi lisä kepulikonstien paletissa, mutta siitä povataan niistä lopputuloksen kannalta yhtä ratkaisevinta. Tämän leirin pääpaino on lumituntuman hakemisessa, mutta iltapalaksi oli tarjolla muutama uusi asana.


Joogassa tärkeintä on keskittyminen ja 100 %:n läsnäolo. Bon voyage -asanan mallia näyttää Juha.


Päälläseisonta avaa energiakanavia ja lisää hiustenkasvua. Sillä on myös todettu myönteisiä vaikutuksia niin näkö- kuin kuuloaistiin, jotka molemmat ovet suunnistusurheilussa ratkaisevan tärkeitä. Lisäksi se näyttää rohkealta.


Halasanalla haetaan lisää lihaspituutta ja liikkuvuutta reisiin, lonkkiin ja alaselän seudulle. Vieraassa paikassa tehtynä sillä tosin saattaa antaa arveluttavan vaikutelman.

Huomenna harjoittelu jatkuu leirin toisena kokonaisena harjoituspäivänä. Odotettavissa on tinkimätöntä perusharjoittelua ja käynti pitsalla. Siinähän sitä jo olisi yhdelle päivää.

SM-pronssia ylämäkipotkukelkkailussa!!

Vetelin Urheilijoiden suunnistusosaston ydinryhmä on kokoontunut Ylläksen Äkäslompoloon viikon mittaiselle harjoitteluleirille. Etelän herrat saapuivat elegantisti yöjunalla, kun taas Keski-Suomen karpaasit ajelivat halki puoli valtakuntaa auton kanssa. Automiehet ovat vielä illan hiihtolenkillä, mutta päivän tapahtumista on silti jo yhden blogimerkinnän verran kerrottavaa.

Yön aikana lumipeite oli aavistuksen kasvanut ja nuoskalumi tuntui liukkaalta töppösen alla märän asfaltin jälkeen. Paikallislehti Kuukkelin etusivun vilkaisu riitti ja ensimmäisen päivän haaste oli selvä. Potkukelkalla tunturin huipulle ja nuolena takaisin. Arvonnassa lyhyin tikku osui Ari-Pekalle, jolle jäi kaksi tuntia aikaa valmistautua kolmen kilometrin lipsutteluun.

Ensimmäisenä vuorossa oli ylämäen SM-potkukelkkailu. Reitti kulki Äkäshotellilta hissien ala-aseman parḱkipaikalle. Kolme kilometriä liukasta ylämäkeä. Lähtöviivalla pelin henki oli selvä. Kovimmat luut olivat varustautuneet piikkarein, pikaluistelijain trikoin ja kisakelkoin. Ari-Pekalta löytyivät vain veltto laina-Esla, liukkaat lenkkarit ja lepattava juoksutakki.

Seuraavasta kuvakavalkaadissa käy ilmi kilpailun kulku.


Pari sataa metriä lähdöstä peli oli selvä. Lenkkarit lipsuivat ja piikkareiden rapse kuului jo kaukana edessä.


Ylämäen puolessa välissä johtopaikan Jormasta näkyi vain ääriviivat auton valoissa


Tältä näyttää mies, joka ottaa potkukelkkailun vakavasti.


Ari-Pekka maalissa kolmantena vain jotain kymmeniä metrejä edelliskuvan kostajaa perässä.


Kiitureiden kahden kärki. Kisaviisten takaa on helppo hymyillä kun etelän media kuvaa.


Kilpailun alamäkiosuuteen osallistui enemmän potkijoita, joista monella oli laitamyötäisessä muutakin kuin kelkka.


Elävä tykinkuula. Sääntöjen määräämä suojakypärä ja siihen kylän kirkkain valo.


Parrasvaloissa Esla.


Supersankareiden trikoot kiiltävät lähtöviivalla.


A-P joutui kolariin heti ensimmäisessä kaarteessa, mutta pysyi kuin pysyikin pystyssä.


Ari-Pekka komeetta kuvassa oikealla.

Lisää kuulumisia leiriviikolta huomenna.

Uusi blogi avattu

Tervetuloa lukemaan Vetelin Urheilijoiden suunnistusjaoston edustusjoukkion suunnistusblogia.
Aluksi muutama sana siitä, mitä tämä blogi tulee käsittelemään.

Doping-testien tulosten julkistamisen sijaan täällä pikemminkin pissaillaan pöntön reunoille ja annetaan veren roiskua valtoimenaan. Täällä ei myöskään raportoida reitinvalinnoista saati harmitella urheiluvammoja, vaan huomio on yksinomaan siinä, miksi tätä teemme ja miksi emme jo anna periksi ja lopeta.

Kun parhaat vuodet ovat auttamatta takanapäin ja lahjakkuus käytetty aivan johonkin muuhun kuin huippu-urheiluun täytyy motivaationkin kummuta jostain muualta kuin ranking-pisteiden, maineen ja mammonan tavoittelusta. Se onko motivaatiota ollenkaan ja mistä ihmeestä se kumpuaa, tulee täsmentymään tässä blogissa seuraavan vuoden kuluessa.


Sitä odotellessa on hyvä juoda kuppi kahvia ja selailla vanhoja tuloksia.

Seuraavaksi viikoksi VetU:n huippuryhmä suuntaan Ylläksen Äkäslompoloon. Sieltä on luvassa päivittäistä raporttia harjoittelun sujumisesta sekä tavoitteenasettelusta.