Matkalla MM-kisoihin

Vetelin Urheilijoiden kesä on ollut onnistunut ja eräänä sen kruununa, niin sanottuna pisteenä iin päällä, strösselinä kakussa tai kermana kahvissa, voitaneen pitää kahta kisalippua Norjan Trondheimissa vajaan parin viikon päästä alkaviin suunnistuksen MM-kisoihin. Köyhäjoen Sanomiin kesäharjoittelijaksi pestautunut Myllymäen Miikka jututti vanhempaa veljeään Teroa ennen kauden päätavoitetta. Samaan aikaan toinen veljensä, suunnistusjaoston puheenjohtaja Jyri, seilasi jo itämeren rehevöityneillä mutta ah niin kirkkailla aalloilla kohti Ruotsin maaperää.


Miikka: Eikö se ollut aika kova juttu, että kaksi vetulaista sai liput kisakoneeseen - kuinka oikein onnistuitte siinä?
Tero: ”Onhan se. Tämähän on jokaisen urheilijan unelma! Tällaisia tilaisuuksia ei satu urheilijan uran kohdalle monta. Jo tuossa kevättalvella guuglasimme Jyrin kanssa järjestäjien kisasivuja ja huomasimme, että ilmoittautuminen olikin yllättävän helppoa. Päätimme panna heti toimeksi – laukoa, kun paikka annettiin – ja ilmoittaa itsemme kisoihin. Jyri ruksi yleisökisaviikon H35-sarjan ja minä H21-pitkän. Lähetä-nappulan painamisen jälkeen tuli autuas fiilis. Kaikki se hikoilu ja vuosien työ saa ikään kuin tässä kruununsa.”

Miikka: Mitenkäs niiden näyttöjen laita oli? Hyvät näytöthän kuuluu antaa ennen kisoja, että saa valmennusjohdon vakuutettua.
Tero: ”Siinä meinasi olla minulla tosiaan tekemistä. Jyrihän varmisti paikkansa jo talvella kiertämällä kaikki mahdolliset ja mahdottomat hiihtosuunnistuskisat. Määrä tavallaan korvasi laadun Jyrin näyttöjen osalta. Itselläni oli keväällä jalkavaivoja ja sitkeää flunssaa – luulin jo, että näyttöni eivät riitä. Itse itseäni valmentaen kuitenkin annoin itselleni vielä mahdollisuuden näyttää. Jukolassa oli jo vähän meininkiä, mutta ei kuitenkaan. Viimeinen tärkeä näyttöpaikka oli Kaustisen festarikansalliset. Ajattelin, että nyt isken tosissani! Ja vaikka tein yhden pahan pummin, niin kisan jälkeen tulostaulua katsellessani jouduin melkein pyyhkimään ilon kyyneleitä silmäkulmistani, jäihän Vetelin nopein maanviljelijä Tyynelän Kari ja Tampereen innokkain maastorullahiihtäjä Lassilan Juha taakseni. Se oli siinä!”

Liikuttunut Miikka: Upealta kuulostaa. Mutta mitenkäs olette valmistautuneet näihin arvokilpailuihin?
Epäilevän itsevarma Tero: ”Niin hyvin kuin mahdollista. Hikipisaroita ei tosiaan ole säästelty. Siinä tietenkin nämä Suomen helteet ovat paljon auttaneet. Nyt on sitten edessä enää tämä kaikista tärkein vaihe eli huippukunnon esiin saaminen. Siinä olen vakoillut paljon näitä isojen poikien nettisivuja. Siis niitä, joissa huiput kertovat harjoitteistaan. Olen päätynyt siihen, että käytän niin sanottua kumuloituvan rasituksen kaava (KRK). Siinä rasitusta lisätään asteittain, kunnes ollaan aivan puhki. Vedän huomenna lauantaina Alavetelissä keskimatkan, sunnuntaina Sievissä pitkän matkan ja heti perään keskiviikkona Kannuksessa erikoispitkät. Niillä haen kunnon ei vain super- vaan peräti hyperkompensaturoitumista. Jos tuosta rääkistä toivun, olen rautaisessa kunnossa Norjassa! Jyrillä on käytössä sama kaava, mutta vanhempana hän tarvitsee vielä vähän enemmän irrottavia kisoja alle, jotta vauhti löytyy. Siksi hän juoksee alle Ruotsin rastiviikon eli O-ringenin Örebrossa. Sitten Norjan puolella käydään vielä ennen kisoja vähän vaeltamassa, ettei ajauduta ns. ylikuntoon. ”

Miikka: Ja vielä lopuksi, mitä tavoitteita olette asettaneet luihuille hartioillenne?
Tero: ”No hyväksytyt suoritukset tietenkin. Pyrimme siis tarkistamaan koodit jokaisella rastilla, ettei vain mene kisaviikko pilalle heti kättelyssä. Toinen iso juttu tulee olemaan Norjan nähtävyydet. Erityisen innolla odotan vuonoalueita. Kolmas tärkeä tavoite on jaksaa kannustaa myös muuta joukkuetta menestykseen. Suomihan on tottunut menestymään ja nyt kun kisat ovat pohjoismaissa ollaan tavallaan kotikentällä. Eli äänijänteet on pidettävä kunnossa – on varottava vilustumista ennen kisoja, vaikka sattuisi satamaan. Pitänee ehkä hankkia semmoinen värikäs norjalaisvillapaita jostain turistikaupasta.”

Miikka: Haluatko lähettää vielä jotain terveisiä Sanomien lukijoille ennen reissua?
Tero: ”Pysykäähän kuulolla. Jos pääsemme netin ääreen jossain kalastajakylässä, niin lähetämme varmasti lukijoille reissuterveiset! Ja käykäähän poimimassa mansikoita pakkaseen. Sesonki alkaa olla jo kohta ohi tältä kesältä.”

Toimitus vaikenee. Mutta vain hetkeksi.