Kertaheitolla huippuseurojen joukkoon

"Suurin yllättäjä tässä vaiheessa on kyllä Vetelin Urheilijat", kuului Yle Urheilun televisiokommentaattorin, Ruotsin suunnistusliiton urheilutoiminnanjohtajan Pekka Nikulaisen kommentti Jukolan viestin kolmannen osuuden jälkeen. VetU:n Ari-Pekka Lassila oli juuri vaihtanut viestin neljänneltä osuudelta Tero Myllymäelle sijalla 12. Viestiä oli tähän mennessä viety yli 30 sateista kilometriä yön pimeydessä Hyvinkään Kytäjän kallioilla ja pusikoissa.

Pahaa teki pistää hakaneulalla reikä upouuteen paitaan.

Odottelin vaihtoalueen portilla muiden vetulaisten kanssa Ari-Pekkaa kommentoimaan suoritustaan, mutta kloppia ei vain kuulunut. Itse pelkäsin mielessäni rastileimoissa olevan ongelmia, mutta mitä vielä, Ari-Pekka oli vain vitsailemassa television haastattelussa. Samassa Tero leimasi jo ensimmäisellä väliaikarastilla sijalla 15. Kommentaattori Nikulaista puhututti huippusuosikkien Haldenin ja Kalevan Rastin lisäksi VetU. "Jos joukkueella on tavoitteena sadan joukkoon ja ovat nyt 2 sekuntia Deltan perässä ja takana on OK Linne, niin loistavasti on mennyt". Ja loistavastihan meillä oli mennyt, sitä ei käynyt kieltäminen.

Minut oli laitettu jälleen kerran aloitusosuudella, vaikka jo monena vuonna olin lähtölaukausta odottaessa mielessäni päättänyt, että en kestä tätä jännitystä ja tämä jääköön viimeiseksi kerraksi. Pääministeri Vanhasen täräyttämän lähtölaukauksen jälkeen pelkuruus hälveni ja mielessä oli vain taktikko Teron asettama osuustavoite - malta mielesi ja yritä vaihtoon sijalla 100-150. Aloitusosuudella viestin voi vain pilata ja nyt olin päättänyt jättää sen tekemättä.

Alun vaikeat hajontarastit löytyivät rauhassa pienin kaarroksin. Maha oli tyhjä, mutta pää täynnä Jukolan hurmosta ja tulevia rastivälejä. Ensimmäisessä väliajassa 2,7 km kohdalla leimasin sijalla 80. vajaat kaksi minuuttia kärjestä. Yö pimeni, sade yltyi ja rastipisteet kävivät vaikeammiksi.


Karttapala avuksi jutun tapahtumien ymmärtämiseen.

Vajaan neljän kilometrin kohdalla meidän porukkaan, jossa edelläni juoksivat Vehkalahti, Kristiansand ja Kalevan Rasti kakkosjoukkue, pölähti hätääntynyt Kalevan Rasti ykkösen aloittaja, Tsekin maajoukkuemies Jan Prochazka. Murtavalla englannilla mies aneli kakkosjoukkueen aloittajalta varmistusta sijainnistaan. Onnekseen hän oli matkalla samalle 9. rastille ja mies liittyi kiltisti letkan jatkeeksi. Leimasin 4,7 km:n väliaikarastilla Prohackan vetämässä letkassa sijalla 34. 2.11 kärkeä perässä. Vauhti oli sopivan kovaa ja käänsimme suunnan takaisin etelään.

Seuraavan mäen hajontarasteilla erosin letkasta omalle hajontarastilleni, vain huomatakseni sen virheeksi. Juoksin aivan rastin vierestä 200 metriä ohitse, kunnes tajusin tilanteen. Palatessani rastille letkan kärki juoksi vastaan ja rastille löytäessäni metsä oli pimeä ja hiljainen. Etenin seuraavan välin kiroillen ja kompuroiden 5,7 km:n väliaikaan, jossa sijoitus oli 66. Eroa kärkeen jo 4,50. Ahneelle kävi taas kalpaten.

Osuuden loppu sujui taas hyvin ja Sami Löfbacka pääsi aloittamaan hirmujuoksunsa sijalta 68 5.24 kärkeä jäljessä. Samin veto oli hyytävää seurattavaa väliaikapalvelussa ja televisiosta. Väliajoissa sijoitus nousi nousemistaan. Ensin 46., sitten 34. Vajaan kahdeksan kilometrin
kohdalla sija oli 25. ja vaihdossa 21., enää 4,58 kärkeä jäljessä. Vetulaiset ja moni muu hurrasi kurkku suorana kun Sami paineli maalisuoraa kohti vaihtopuomia, missä Ari-Pekka odotti vierellään monta maailmanmestaria ja maajoukkuemiestä. Osuus oli mennyt pienin virhein ja
pitkin askelein, kuten Samilta oli lupa odottaa.


Sami näytti kaikille syyn siihen, miksi uusiin paitoihin seurannimi painettiin isolla ja selkäpuolelle.

Televisiohaastattelun jälkeen Ari-Pekan selostusta juoksustaan oli mukavaa kuunnella. Harvoin veteliläissuunnistaja kertoo onnistuneensa Jukolassa täydellisesti ja nauttineensa hurjasta vauhdista. Alkumatkan Ari-Pekka oli juossut pitkälti yksin, mutta saavutti pian edellään menneen letkan ja nousi päättäväisesti kohti kärkeä. Osuuden puolessa välissä sijoitus oli jo 16. ja kilometri ennen vaihtoa peräti 11. ja Tero pääsi jatkamaan sijalta 12. Hintrekin lenkin voittaja oli saanut pistellä pää kolmantena jalkana kyytiä, jossa moni huippujoukkue hyytyi pummailemaan.


Vauhti oli niin kovaa, että siinä sumeni hetkeksi Ari-Pekankin karisma. 

Seuraavilla osuuksilla VetU:n onni kääntyi ja virheitä tuli roimasti. Tero piti hienosti pintansa vaihtaen sijalla 32., mutta valitteli huonoa virettä ja paria pahaa pummia. Sami Finnilä ja Miikka Myllymäki eivät jännitykseltään saaneet yöllä nukuttua ja vaikeat rastit rankaisivat
epävarmuudesta kovalla kädellä. Juha Lassilan vahva esitys ankkuriosuudella ei aivan riittänyt Vetelin nostamiseen sadan joukkoon ja tavoiteesta jäätiin 16 sijaa ja 19 minuuttia. Kytäjän maastoissa tämä oli kuitenkin vähän, ja jäihän Vaajakosken Terä omasta tavoitteestaan lähes saman minuuttimäärän, ja Delta, Vehkalahti, Linne ja Pyrintö noin
puoli tuntia.


Samia jännittää vitososuus.

Vaikka loppusijoituksessa tavoitteesta vähän jäätiin, toisen ja kolmannen osuuden huippusuoritukset nostivat VetU:n kertaheitolla kansallisen huippusuunnistuksen tietoisuuteen. Suorituksen pohjalta on helppo lähteä valmistautumaan ensi vuoden päätavoitteeseen, Vehkalahden Jukolan viestiin. Moni asia on jo aivan huipputasolla, mutta etenkin suunnistustaidossa on vielä paljon tekemistä. Seuraavan kerran kuulumisia suunnistajien tekemisistä voi lukea syyskuun lopulla kun SM-viestisuunnistus kisaillaan Espoon ja Kirkkonummen maastoissa.

(Juttu julkaistiin Perhonjokilaakso-lehdessä 24.6.2010)

Lue myös Matti Peltoniemen juttu Jukolan viestistä perhonjokilaaksolaisittain Kaustisen Pohjan Veikkojen sivuilta