Edellisen plokipäivityksen jälkeen ovat lehdet kellastuneet ja moni jo maahankin tippunut. Syksyn merkit ovat selvät, ei vähiten siksi että suomenmestaruuskilpailuja on käyty harvase viikonloppu. Myös Vetelin suunnistajat ovat käyneet koettelemassa kuntoaan ja taitoaan eri puolilla Suomea vaihtelevalla onnella ja menestyksellä. Pärjäämisen suhteen ikämiesten ja -naisten kilpailut ovat olleet selvästi onnistuneempia samalla kun pääsarjalaiset ovat hankkineet aina arvokasta kokemusta tulevia vuosia varten. Joskushan sen toki on alettava realisoitua myös onnistumisina, jottei harrastaminen jää sille "ikuinen lupaus" asteelle. Mutta suunnistus on hieno laji, totesi jo Silakan Timokin, joten elämysten vuoksi ja hyvässä porukassa tätä tekee mielellään, vaikkei kisojen jälkeen kaulassa metallia kiiluisikaan.
Tänään illalla käydään tämän syksyn viimeinen SM-koitos, kun yösuunnistuksen mitalit jaetaan Nousiaisten urheilukeskuksessa. Kaustisen ja Vetelin suunnalta kisoihin on matkalla linja-autolastillinen otsalamppupäisiä metsien miehiä ja naisia, jotka ovat innolla säntäämässä tähän allekirjoittaneen mielestä ehkä hienoimpaan suunnistuksen alalajiin. Eilen oli ohjelmassa H21-sarjan karsinnat, jossa meikäläisen tavoitteet A-finaalipaikasta kariutuivat akkuliivin pohjan pettämiseen jo alkumatkasta. Kaikkea voi näköjään sattua, ja eihän sitä kannon nokassa korjatessa mennyt sen arvokkaampaa kuin aikaa. Ja sitähän riittää. Samaan tämän syksyn epäonnen kategoriaan voitaneen lukea alkusyksystä useita satoja pyöräilykilometrejä Ukrainassa ja muualla itä-Euroopassa temponeen Markuksen kaatuminen SM-keskimatkalla pari viikkoa sitten sillä seurauksella, että isovarvas murtui ja rintakehääkin jomottaa edelleen. Seuraavan päivän SM-viesti, joka oli pitkin kesää Jukolan jälkeen ollut erityisesti Markuksen, Juhan, Ari-Pekan ja Teron mielessä siirrettiin sitä myötä "haaveet kaatuu" tai perinteiseen "ens kauella" -kategoriaan. Ens kauella.
Mutta on sitä menestystäkin tullut. Sami Löfbacka nappasi kolmivitosissa keskimatkalta hopiaa ja mitsku olisi tullut Jyväskylän pitkältä matkaltakin, jollei Sami ystävällisenä miehenä olisi auttanut eksynyttä ikäneitoa löytämään itsensä kartalta tämän kysyessä sijaintiaan kisan loppuvaiheessa. Myös Polson Anne ja Eskolinin Tatjana sekä Tyynelän Kari ja Patanan Tapio pärjäsivät samoissa kisoissa mitalin tai mitalipallin vieruspaikan arvoisesti. Tänään tuo punapaitaisten rynnistys saanee jatkoa. Reippain mielin siis pimeään metsään!
Jälkikirjoitus: Ikämiehet toivat yökisoista menestystä, kuten ennen kisaa uumoiltiin. Onnittelut Tapiolle H75-sarjan ylivoimaisesta suomenmestaruudesta! Sami jäi Jyväskylän kisojen tapaan taas harmilliset neljä sekuntia mitalista. Kymmenen parhaan joukkoon selviytyi sarjassaan myös Kari.
Tässäpä muutama kuva syksyn kisaturneelta:
Mestarismiehet vauhdissa. Guergiou, Kainu ja Novikov. Kuva: rastivarsat.
Markuksen aamupala. Viherpirtelö chilillä.
Iltaverryttely ennen SM-pitkän finaalipäivää. Samalla näytettiin kaverille, kuinka helppoa on eikä karsinta tunnu missään.
Hymy oli herkässä ennen SM-pitkän karsintaa. Tyylikkäitä poikia etten sanoisi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti