Blogimme on siirtymässä vaiheeseen, jossa tiimimme jäsenet vuoronperään kirjoittavat kuulumisistaan ja samalla pari sanaa treeneistään, mikäli niitä on kyseiselle viikolle yhtään sattunut. Näiden toivottavasti viikottaisten päivitysten lisäksi blogissa nähdään päivityksiä joukkueemme tulevista leiri- ja kisareissuista.
Viikon 53 harjoittelusta minun on helppo kirjoittaa, koska ajankohta oli jo loppukesästä varattu Äkäslompolon treeniviikoksi ja luulisin, että siellä kertyneitä harjoitusmääriä ei tarvi ainakaan tämän joukkueen keskuudessa hävetä. Viikosta tuli tietenkin kovin hiihto- ja määräpainotteinen - treeneistä 100% hiihtoa ja tehotreenejä 0%.
Kuten aikaisemmista blogikirjoituksista voi havaita, olin jo mukana hiihtoleirillämme viikolla 48, joten ihan kylmiltään ei ladulle onneksi tarvinnut lähteä. Niinpä leiriviikon avauslenkillä ei tarvinnut ruveta säästelemään, vaikka pakkasta olikin noin 19 astetta: luupäätä paksu kerros suksenpohjiin ja Äkäslompolosta Velhonkodan ja Aurinkotuvan kautta tunturin ympäri. Kestoa lenkille tuli n. 3,5h. Hyvän pohjakunnon merkki lienee, että kahden tunnin jälkeen koin hiilarivarastojen jo tyhjentyneen ja silti kahvin voimalla jaksoi ihan kohtuullisesti loppuun asti. Ihan mielenkiintoisia mielentiloja loppumatkasta tosin tuli koettua ja nälän käsitekin taisi saada ihan uuden merkityksen. Onnekseni ruokahuolto pelasi koko leirin ajan täydellisesti ja kinkku oli nostettu jo valmiiksi pöydälle, kun hoipertelin mökkimme eteiseen. Pelkillä iduilla tästä ei olis selvitty.
Sunnuntain reippaan aloituksen jälkeen maanantaista tuli treenien suhteen välipäivä - vain 2,5 tunnin Kotamajan lenkki. Sen sijaan keskityin jokailtana toistuneisiin, palauttaviin treeneihin hieman suuremmalla intensiteetillä. Nämä noudattelivat jo aikaisemmalta leiriltä hyväksihavaittua linjaa.
Ensin kunnon lämmöt saunassa. Sillai, että syke nousee puoleentoista sataan ja kävely on saunasta poistuessa hoipertelevaa.
Sitten vain hankeen karvapeitettä tuuhentamaan noin minuutin ajaksi. Hyvänolon tunteen lisäksi kunnon huomaa nousevan silmänräpäyksessä, kun saunaan palatessa syke on tippunut noin 30:een.
Maanantain välipäivän johdosta tuskastuin omaan laiskuuteeni ja niinpä tiistaiaamuna lenkkireppua pakatessani varauduin hieman pidempään lenkkiin - pari leipääkin matkaan normaalin vesipullon ja kahvin lisäksi. Lämpötilakin oli sopivasti laskenut -8 asteeseen ja luisto oli tosi hyvä. Niinpä innostuin laajentamaan tunturin kierrostani Kotamajan lenkillä - aikaa lenkkiin kului taukoineen 5,5h ja matkaa kertyi ehkä reilut 50km. Jaksaminen säilyi loppuun asti hyvänä, koska pidin energiansaannista huolta leipien lisäksi Aurinkotuvan munkilla. Mainittakoon, että lunta sateli koko päivän ja viimeisen tunnin aikana latu oli välillä kokonaan ummessa.
Keskiviikon otin jälleen kerran välipäivän kannalta, tällä kertaa ihan hyvällä omalla tunnolla. Hiihtelin ensimmäisen vapaan lenkin, Kotamajalle ja takaisin, 2,5h. Pakkanen oli taasen kiristynyt lähelle -20 astetta ja niinpä märän kelin high fluori oli aika nahkean oloinen luistovoidevalinta. Ladun ja halsterin luistoero oli tällöin melko suuri ja laitoinkin tasatyöntöpumppuni ensi kertaa tällä viikolla koville - kohtuullista, muttei vielä läheskään viime kevään veroista.
Kuten treenaamistani kriittisesti tarkkaileva lukija jo huomaa, ei viikolle ole mahtunut vielä yhtään kahden treenin päivää. Niinpä päätin torstaina korjata tilanteen ja hiihtelin aamupäivästä perinteisellä Velhonkodan lenkin, 1,5h. Illalla taas perinteisellä noin tunnin verran. Ammattimainen treenaaminen sai jäädä tällä viikolla tähän yhteen päivään.
Perjantaina Aapeekin toipui flunssastaan sen verran, että pääsi treeniseurakseni. Hiihtelimme ehkä viikon kireimmässä pakkasessa (-20) 2,5h. Luisto oli perinteisen lenkeistä ylivoimaisesti nihkeintä ja niinpä tasatyöntö tasaisellakin vaatii aikamoista irvistystä.
Aapeeharjoittelemassa vuorohiihtoa. Vasen jalka ja käsi eteen... vai miten se meni.
Perjantai-iltana pakkanen jatkoi kiristymään ja niinpä päätin, että tämän viikon hiihtotreenit sai jäädä tähän. Aapeen lähtiessä vielä illaksi Isometsän nousuun testaamaan pakkasensietokykyään minä keskityin illan palauttavaan treenin hieman täysipainoisemmin ja yhdistelin pelkkään hangessa makaamiseen eripituisia juoksuvetoja:
Lauantaina etelään ajellessamme pakkanen laski jopa -30 asteeseen. Voidaan siis todeta, että kelien suhteen sattui ihan hyvä tuuri, kun yhtenäkään päivänä ei tarvinnut lenkkiä jättää väliin.
Sunnutaikin meni lepäillessä ja siirtyessä takaisin Tampereen sykkeeseen.
Tässäpä koonti vkon 53 treeneistäni,
Su: hiihto P 3,5h yli 30 km
Ma: hiihto P 2,5h reilu 20km
Ti: hiihto P 5,5h reilu 50km
Ke: hiihto V 2,5h reilu 20 km
To: AP hiihto P 1,5h alle 20km, IP hiihto P 1h, 10km
Pe: hiihto 2,5h, reilu 20km
La: lepo
Yht. 18h, 170km
Täytyy myöntää, että viikosta tuli määrältään aika laimea esitys. Toki pakkanen teki hiihdosta aika paljon raskaampaa, mutta silti luonto taisi antaa hieman periksi.
Seuraava blogipäivitys on tulossa ihan parin päivän sisään. Kirjoitamme Aapeen kanssa siitä, kuinka treenit jatkuivat Tampereelle palattuamme. Määräpainotuksen jälkeen teemana oli teho, voima ja lepo...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti