Vanhan koiran uudet temput Osa1

Kilpaurheilussa menestyminen ja voittajaksi selviytyminen vaatii aina jotain ylivoimaista vastustajiin nähden. Hiihtosuunnistuksessa ja suunnistuksessa tähän pyritään ensisijaisesti kovalla harjoittelulla. Opetellaan hiihtämään/juoksemaan pitkään, kovaan ja taitavasti, sekä hiotaan suunnistustaitoa eri konstein. Perusharjoittelun ohella suorituskykyä pyritään parantamaan erilaisilla muilla valinnoilla. Hankitaan tiukkoja kilpailuasuja, voidellaan suksia ja noudatetaan koko joukkoa erilaisia mukaan tarttuneita rituaaleja.

Parhaimmat konstit ovat miltei kaikki kuitenkin leimattu dopingiksi ja huijaushommaksi. Niillä kun lähtee yrittämään niin voi käydä kalpaten. Kuitenkaan aivan kaikki parhaat menetelmät eivät ole kiellettyjen listalla, eikä niiden harjoittamista pysty kukaan selvittämään ei pissasta eikä laskimoverestä. Ne huomaa ainoastaan pesupaikalla ja tuloslistalta. Viikon aikana esittelemme tällaisista muutaman, joilla Vetelin Urhelijoiden joukkue hakee kilpailuetua kilpailijoihinsa. Ensin kuitenkin kappale siitä, miten perusharjoittelu on lähtenyt leirillä käyntiin.

Sunnuntaiaamuun herättiin kirpeässä pakkassäässä. Kaurapuuroaamiaista tuli ikkunan taakse seuraamaan myös kuukkeliretkue, jonka temppuilu palkittiin leivänmurusin.


Kuukkeli pisti päänsä pölkylle aamupalan toivossa. Sai mitä halusi. Leipää.

Ensimmäisen yhteislenkki painottui perusharjoitteluun. Tarkoituksena oli hiihtää pitkälle ja takaisin, mikä toteutui suunnitellusti. Lounaspöytään raahautui joukko väsyneitä miehiä.


Juhan tyyli aamupäivällä oli perinteisen klassinen. Purkkipitoa pakkaslumelle.


Yliäänisukset. Ladulla kävi yksi pauke kun tämän parin perässä hiihteli. Varmuutta ei tosin tullut, johtuiko pauke äänivallista vai edellisillan soijalagnesta.


Punanutut valmiina Isometsän nousuun. Ensimmäisen yhteislenkin kesto oli vaivaiset 2 tuntia 45 minuuttia.

Iltapäivä kului kotilounaan ja hiihtokisojen parissa. Iltalenkiksi valittiin jälleen hiihtoa. Tunturijärvelle ja takaisin. Osa perinteisellä, osa nykyaikaisemmalla tyylillä.

Illalla oli aika keskittyä tekemään niitä asioita, joilla muut tulevat jäämään taakse. Näitä salaisia menetelmiä on käytössä koko joukko, joista kilpailijoiden harmiksi jätämme parhaat kertomatta. Seuraavassa kuintenkin kaksi hyvin keskeistä menetelmää.

1. Saunominen ja hangessa pyöriminen


Äärimmäisessä kuumuudessa palvattu keho nauttii kun se haudataan äkkiseltään hyisen lumen alle. Kipua muistuttavan hyvänolon tunteen kestää, kun vain muistaa että "kipu on päässä, ei jaloissa".


Tulikuuma miehen kroppa höyryää hangessa kuin tammikuinen Tammerkoski.

Lumikylvyn terveysvaikutukset ovat pettämättömät. Se kasvattaa luonnetta, tuuhentaa karvapeitettä ja kiihdyttää ääreisverenkiertoa. Lisäksi hankeen jää komeita "enkeleitä", joita ei tosin soisi aivan pikkulasten näkevän.

2. Voimajooga

Voimajooga on melko uusi lisä kepulikonstien paletissa, mutta siitä povataan niistä lopputuloksen kannalta yhtä ratkaisevinta. Tämän leirin pääpaino on lumituntuman hakemisessa, mutta iltapalaksi oli tarjolla muutama uusi asana.


Joogassa tärkeintä on keskittyminen ja 100 %:n läsnäolo. Bon voyage -asanan mallia näyttää Juha.


Päälläseisonta avaa energiakanavia ja lisää hiustenkasvua. Sillä on myös todettu myönteisiä vaikutuksia niin näkö- kuin kuuloaistiin, jotka molemmat ovet suunnistusurheilussa ratkaisevan tärkeitä. Lisäksi se näyttää rohkealta.


Halasanalla haetaan lisää lihaspituutta ja liikkuvuutta reisiin, lonkkiin ja alaselän seudulle. Vieraassa paikassa tehtynä sillä tosin saattaa antaa arveluttavan vaikutelman.

Huomenna harjoittelu jatkuu leirin toisena kokonaisena harjoituspäivänä. Odotettavissa on tinkimätöntä perusharjoittelua ja käynti pitsalla. Siinähän sitä jo olisi yhdelle päivää.