Vanha hevonen ei koskaan eksy

Blogi vaihtanut uuteen paikkaan

2011-05-22T05:23:00.001-07:00

Hei vaan! VetU:n blogi jatkaa tästä eteenpäin uudessa sijainnissa:
http://suunnistus.vetu.fi/

Myllymäen matka

2011-03-07T00:01:00.000-08:00

Pitkästä aikaa ja erityisesti blogimme uskollisia lukijoita (jos heitä vielä joku on) muistaakseni olen etsinyt kynän käsiini sillä on treeniblogin päivityksen aika. Tammikuun maakuntaviestihiihdoista on tällä kertaa edetty maaliskuun alkuun ja hiihtosuunnistuksen SM-keskimatkalle Joutsenoon. Käyn kirjoituksessani läpi kilpailuni kulun ja valotan siinä muutamia kisan aikana tulleita ajatuksiani. Samalla lajin vasta-alkajat tai ne, jotka saattaisivat vielä ennen tämän jutun lukemista kysyä, hiihdetäänkö hiihtosuunnistuskilpailuissa umpihangessa, saavat tuntumaa tähän hienoon urheilulajiin.

Verryttelyn aikana olo tuntui hyvältä ja kevyeltä, hiki tuli helposti, vaikka kilpailukeskuksessa oli kova tuuli. Kisapaikka oli visuaalisesti ehkä hienoin, jossa olen hiihtosuunnistuskilpailuissa ollut – kumpuilevia peltoja ja hiihtosuunnistusurastoa oli myös katsojien nähtävissä paljon kilpailukeskuksen alueella. Lisäksi väkeä helli pilvettömältä taivaalta paistanut aurinko. Tällaiseen kisaan oli hienoa startata!

Lähdössä kartan saa laittaa minuutin ennen lähtöpiippausta karttatelineeseen, josta se on mukavasti luettavissa rinnan edessä kilpailun aikana eikä käsiä tarvita kartan kuljettamiseen. Käsillä onkin oma tehtävänsä armottoman tasatyöntämisen ja luisteluhiihdon vauhdikkaan toteuttamisen kanssa. Ensimmäisen minuutin aikana katson rataa läpi ja teen reitinvalintoja rastiväleille mahdollisimman pitkälle. Edessä on reilut kymmenen kilometriä valintoja ja kartan vaihto kertaalleen.

piip-piip-piip-piip-PIIP!

Ja sitten mennään. Ykkösen peltotöyssyn kierrän vasemmalta. Ihan hyvin liikkeelle, mutta leimauksessa kestää hetken. Kakkoselle oikea valinta ei houkuttele mutkaisten reittien vuoksi ja päätän laskea nopeasti takaisin pellolle ja ottaa vasemman reitinvalinnan. Pellolla lipsahdan väärälle uralle ja joudun kääntämään sukset ja palaamaan vähän matkaa takaisin oikealle reitille. Virhe vie ehkä 20 sekuntia. Nyt pitää olla skarppina koko ajan, urasto on sen verran tiheää! Heti kakkoselle on pitkä ja raskas ylämäki. Säästelen vähän, etten aja itseäni heti kisan alussa täysin hapoille. Kolmoselle lyhyt väli, risteykset tulevat todella nopeasti. Sitten muutama selvempi väli ja tuntuu, että kisa on lähtenyt mukavasti käyntiin.

Kutoselta seiskalle tullaan vauhdikasta ja jäistä metsäautotieränniä alaspäin. Joudun vähän auraamaan ylhäällä, kun en tiedä mitä alhaalla on edessä ja tiedostan pahan kaatumisen riskin, kun vauhti lähtee kiihtymään. Lasku menee ilman ongelmia ja olen pian jo takaisin kilpailukeskuksessa. Kasia lähestyessä en saa ihan selvää urista ja olen vähän epävarma, kun samalla alueella on maaliin tulijoita ja lähtijöitä ja meillä yleisellä sarjalla kartanvaihto. Tuuli meinaa tarrata karttatelineeseen ja hiihdon kanssa joutuu todella taistelemaan. Siitä leimat ja alamäkeä vauhdilla ämpärille, josta nappaan uuden kartan. Kartta nopeasti telineeseen ja uudelle lenkille.

Toisen lenkin kartta reittien kera.

Myös toisella lenkillä ykkönen on lähellä, sinne on helppo mennä. Kakkoselle tarjotaan reitinvalintaa ja päätän ensin ottaa vasemmalta kiertävän leveän luistelubaanan, joka näyttää tarjoavan melko sujuvan kaarron rastille. Ykköseltä lähtiessä lasku pellolle on todella vauhdikas ja olen tyytyväinen pysyessäni pystyssä. Huh! Suuntaan kohti valintaani, mutta sitten tajuan, että joutuisin hiihtämään saman jäisen rännin ylös, jonka olin eka lenkillä laskenut alaspäin. Siellä on varmasti sarjani vastaantulijoita, joten se ei ole sittenkään hyvä valinta. Käännyn ympäri ja lähden haastamaan nousun eka lenkiltä tuttua oikeaa reittiä. Ylimääräistä aikaa tuhraantuu tässä ehkä 20-25 sekuntia, mutta tiedän että alkuperäinen suunnitelma olisi vienyt vielä enemmän. Nousussa olen todella väsynyt ja syke tuntuu hakkaavan aika lähellä maksimia, mutta silti tuntuu että vauhti on parempaa kuin ensimmäisellä kerralla samassa paikassa. Kolmosella tulee virhe, kun odotan rastia risteyksen jälkeen nopeammin ja kun sitä ei näy, käännyn takaisin. Risteykseen palatessa totean, että minun on pakko olla oikealla uralla. Tämä harmittaa! Ja taas menee parikymmentä sekuntia ylimääräistä. Muut rastit sujuvat ilman isompia ongelmia ja seiskalta lähdetään vielä loppulenkille.

Kasille on pitempi väli. Onko tässä nyt joku kompa? Ennen kisaa ajattelin, että tällä suppa-alueella ovat varmaankin ratkaisun paikat. Nyt ei kärsi hiihtää itseään vahingossakaan 50 m syvän montun pohjalle, jos ei ole pakko. Suora valinta näyttää silti parhaalta, mutta voiko tämä olla näin selvä? Onko tässä jotakin mitä en tajua, joku ratamestarin erikoinen? Jatkan suoraaan, mutta ajatukseni ovat vähän herpaantuneet enkä tajua hivenen lyhyempää katkouraa rastille vaan jatkan pienelle lammelle asti. Siitäkin risteyksestä menen vähän ohi ja menetän ehkä 20 sekuntia taas. Rastille on todella jyrkkä ja raastava nousu supan pohjalta. Hiihto kulkee yllättävän kepeästi vielä!

Analyyttisenä kaverina kasilta lähtiessä mieleen juolahtaa, että tässä ratamestari haluaa kisan ratkaista. Ensin kaverit hapoille mäessä ja sitten todella vaativaa urasyherikköä! Otan maltilla. En halua pummata tässä, enkä pummaakaan. Ysiltä lähtiessä mennään loivaa alamäkeä ja risteykset tulevat todella nopeasti vastaan. Ehdin juuri ja juuri aina ajoissa katsoa kartalta oikeat valinnat, kun vauhti kiihtyy. ”Tästä vasen, nyt hetki leveää ja siitä heti vasen, jatka vasemmalle ja siitä oikea, tulet leveälle, sitä alas ja t-risteyksestä vasen ja seuraavasta oikea jne.” Tämä pätkä on parasta hiihtosuunnistusta, johon olen kyennyt viimeisen viidentoista vuoden aikana lajia harrastellessani. Yhdelletoista on vielä sykkyrää tarjolla ja siinä olen vähän epävarma. Löydän kuitenkin rastin ilman suurempaa ajanhukkaa, mutta kierrän viimeiselle vahingossa hieman pidemmän kautta. Nopea leimaus ja lyhyt loppukiri. Maali tulee yllättävän nopeasti vastaan. Joko se on ohi? Olen ollut intensiivisesti keskittynyt suunnistamaan, joten matka tuntuu aika lyhyeltä.

Maalissa menen kakkoseksi. Minun jälkeen matkaan on toki lähdössä vielä kaikkein kovimmat menijät. Olen tyytyväinen suoritukseeni, vaikka ihan nappisuoritus se ei ollutkaan. Rata oli nopeatempoinen ja tekninen, hiihto oli kokonaisuutena ehkä parasta, mihin koskaan olen hiihtosuunnistuksissa kyennyt, ja ajatukset pysyivät suunnistuksessa aika hyvin. Viime aikojen hyvät tuntemukset harjoituksissa realisoituvat onnistuneena kilpailusuorituksena. Lopputuloksena on 19. sija, 5.06 kärjestä jääneenä. Se on paras SM-kisasijoitukseni ja myös aikaero kärkeen on pienin, mihin olen pystynyt. Toki sijoituksen nostamista auttaa se, että hiihtosuunnistus lajina on viime vuosina kärsinyt kilpailijamäärän vähenemisestä, sillä takavuosina SM-keskimatkalle saattoi startata 120 lähtijää, nyt vain 44. Suomen kärki on kuitenkin edelleen maailman kärki tässä lajissa, joten siihen on hyvä omaa vauhtiaan verrata. Hiihtosuunnistus on hieno laji, kun puitteet ovat kunnossa eli lunta riittää, maasto on lajiin soveltuva eikä pakkasta ole yli kahtakymmentä. Joutsenossa oli kaikki kohdallaan! Kisan jälkeen käyn verryttelylenkillä läheisen Myllymäen laskettelurinteen hiihtoladuilla. Ja pysähdyn hetkeksi huipulla.

Kotimatkalla saan tekstiviestin seuran kaikkien aikojen hiihtosuunnistajalta ja takavuosien arvokilpailumenestyjältä Markukselta, joka muistelee vähän menneitäkin pilke silmäkulmassa:

"Hurraa! Hyvin vedetty! Voitit Ruslan Gritsanin joka taannoin vei mm-kullan 2 sekunnilla. Lämmittää erityisesti!!””

Tero

Täältä tulokset
Täältä kärkimiesten reitit gps-seurantana (valitse from start-vasemmalta, niin saat kaikki starttaamaan yhtä aikaa)
Täältä oma reittini
Täältä muutama järjestäjien kuva kilpailupaikalta

Phuketista Pyhäjärvelle

2011-01-26T04:36:00.000-08:00

Loppiaisena 6. tammikuuta hiihdettiin Pyhäjärven Pyhävuorella perinteinen Keski-Pohjanmaan Maakuntaviesti. VetU:n suunnistajista peräti kolme oli nimetty vaativalle 10 kilometrin ankkuriosuudelle. Tero Kaustisen kakkosjoukkueeseen, Ari-Pekka Vetelin ykkösjoukkueeseen ja Sami F Vetelin kakkostiimiin. Valitettavasti Vetelin kakkosjoukkue joutui jättäytymään pois kisasta aivan kalkkiviivoilla sairastumisten vuoksi ja niinpä me kisasimme Pyhävuoren haastavilla laduilla kahden miehen voimin.

Allekirjoittaneen valmistautumista kohti Maakuntaviestiä ei voi aivan perinteiseksi kutsua. Blogin edellinen päivitys antaa osviittaa asiasta. Vietin siis vajaat neljä kuukautta ennen viestiä kaakkoisessa Aasiassa, pääasiassa Thaimaan Phuketissa, mutta myös esim. Singaporessa, Hongkongissa ja Bangkokissa kävin. Missään näistä paikoista hiihtäminen ei ollut päällimmäisenä ihmisten, tai minunkaan, mielessä ja harjoittelu koostuikin pitkälti kuumassa hölkkäilystä ja rannalla löhöilystä. Mietin silloin, että ehkä hiihtoputki turismista toimeentulonsa saavaan Phukettiin voisi olla kannattava sijoitus, paikka kun aivan kuhisee skandinaaveja. Meinattiinhan putki Veteliinkin tehdä, samanlaiset kannattavuuskartoitukset Phuketiin.

Palasin maailmalta Suomeen viikko ennen loppiaista ja kuulin kunniasta hiihtää Vetelin ankkurina. Hieno juttu, että pääsin hiihtämään, mutta jo etukäteen oli arvailtavissa, ettei kilpailullista mielihyvää mennä Pyhävuorelta hakemaan. Olen kuitenkin jo pitkään ollut sitä mieltä, että Maakuntaviesti tulisi nähdä enemmän kansaa liikuttavana urheilutapahtumana, johon voi osallistua yli lajirajojen, voisi verrata Jukolaan, kuin varsinaisina hiihtokilpailuina - ja liikkumaan olin täysin valmis lähtemään. Keski-Pohjanmaalla on, ja toivottavasti myös tulee olemaan, poikkeuksellisen paljon hyviä hiihtäjiä. Tosiasia kuitenkin on, ettei alueelta saada koottua viittäkymmentä joukkueellista huippuhiihtäjiä. Jos Keski-Pohjanmaan maakuntaviesti halutaan säilyttää ”suurimpana ja mahtavimpana”, tulee tehdä tilaa kevyemmälle kilpailumielelle.

Kilvanhiihdon ei välttämättä tarvitse olla vakavaa, joten mukaan vaan. Kontrasti olosuhteissa Kaakkois-Aasian trooppisuuden ja Suomen talvisen talven välillä on huomattavissa ja vaatii totuttautumista. Eniten huolestutti viestiä edeltäneiden päivien kova pakkanen. Kuivan ja kylmän ilman raskas hengittäminen kuuman ja kostean meri-ilman jälkeen ei varmasti sujuisi eikä olisi oikein terveellistäkään. Onneksi ei käynyt niin, että kisapäivänä pakkasta olisi ollut se 19 makkaragrillin kupeessa. No oli se 12-13 astettakin ihan tarpeeksi.
Verryttelyssä hiljaa hiihdellessä ja paksut vaatteet päällä meno tuntui ihan mukavalta. Viesti kului ja pian piti mennä Teron kanssa vaihtokarsinaan odottelemaan 7. osuuden eli naisten saapumista vaihtoon. Vetelin edellisten osuuksien hyvät hiihdot ja etenkin Kuisma Taipaleen osuusvoitto 4. osuudella takasivat sen, että sain etumatkaa noin kierroksen verran Teroon verrattuna. Ohut hiihtopuku päällä ja hieman kovempaa Pyhävuoreen sivakoidessa muistui hyvin mieleen millainen syksy on takana. Peltoaukealla puhaltaneen hyisen viiman syleily oli hieman erilainen kuin Andaman meren leppoinen tuulahdus. Tuli kylmä ja keuhkot anelivat hengittämään varovasti. Vauhti ei ollut kummoista ja usein sai luovuttaa nopeimman kaistan rivakammille. Osuudesta ei, kuten ennakoitua, tullut mitään henkilökohtaista urheilujuhlaa, mutta Teron kanssa molemmat suoritimme osuutemme hyväksyttävästi ja kurotuksemme maaliviivalla sinetöivät loppuajat joukkueillemme. Se kuitenkin opittiin, että molempien kolmen hiihtolenkin valmistautumistaktiikka ei ollut aivan riittävä kilpailukykyisiin suorituksiin. Kiitos yleisölle kannustuksesta. Maaliin tullessa kuuluttaja ja yleisö huomioivat A-sarjan peränpitäjän maaliintulon raikuvin aplodein, ja sekös mieltä lämmitti.

Viestin jälkeen nyt tammikuussa paluu suomalaiseen arkeen on onnistunut ja treenit sujuneet osittain hyvän talven ansioista monipuolisesti ja hyvin. Alla vielä pari kuvaa maakuntaviestistä, jotka nappasi Antti Pesola.

AP

Sawatdii khrap!

2010-11-05T21:25:00.000-07:00

Blogin päivitys jatkuu nyt kansainvälisenä. Tällä kertaa terveiset tulevat Aasiasta, Thaimaan Phuketista. Yksi VetU:n suunnistuspesueen kasvateista otti täksi syksyksi irtioton Suomen pimeydestä ja nauttii lämpimistä treeniolosuhteissa Kaakkois-Aasian trooppisen ilmaston syleilyssä. Kelan silmissä matka on tulkittava vaihto-opiskeluksi ulkomailla, eli keleistä nauttimisen lisäksi suoritan myös opintoja Suomessa käynnissä olevaan tutkintooni. Olen viettänyt täällä nyt noin kuusi viikkoa ja matka on ollut hieno. Seuraavassa hieman kuulumisia täältä matkan aikana otettuihin kuviin nojautuen.

Arkipäivien aikataulu muodostuu pitkälti yliopistolla pidettävien luentojen kehystämänä. Aamupäivän luennot pidetään klo 09:00-12:00 ja iltapäivän 13:30-16:30. Usein on päiviä jolloin on vain joko aamupäivä- tai iltapäivä vuoro. Koulumme kursseilla on käytäntö 80%:n läsnäolopakosta, joten kyllä koulullakin aikaa kuluu. Vielä en ole ollut poissa yhdeltäkään luennolta, hyvässä tahdissa siis mennään. Opetus tapahtuu englanniksi, jonka aasialaista murretta saattaa joskus olla haastavaa ymmärtää, mutta mitään kielimuurin aiheuttamia vaikeuksia ei kuitenkaan tule.

Kelit ovat nyt lokakuun ajan olleet ja edelleenkin ovat sateiset. Sateet tulevat yleensä voimakkaissa kuuroissa. Viime öinä kuurot ovat kai olleet voimakkaimmat vuosikausiin, mutta tulvaa ei sentään ole ollut. Ilma on lämmintä ja kosteaa, joten lenkiltä tullessa on kuin suihkussa käynyt. Pitkä, vaalea ja hassusti pukeutunut lenkkeilijä herättää kummastusta ja hilpeyttä paikallisessa väestössä. Tervehdyksiä ja kannustushuutoja (tai sellaisiksi ainakin olen thain kieliset lausahdukset ymmärtänyt) riittää. Usein alun hiljainen tuijotus vaihtuu juoksijan eteenpäin saattavaksi naurunremakaksi, kun porukan rohkein heittää kommenttia.

Suurien teiden varsilla kulkeminen on riskialtista tai vähintäänkin epämukavaa vilkkaan liikenteen vuoksi. Thaimaassa lähes kaikilla on skootteri ja itsekin olen sellaisen vuokrattuani käteväksi kulkupeliksi todennut. Tästä syystä olen vetäytynyt lenkkeilemään rauhallisimmille alueille. Varsinaisia lenkkipolkuja vaikuttaa olevan vaikea löytää, thaimaalaisten harrastuksiin kun ei kuulu päätön samoaminen metsissä. Polut tulisi tehdä itse, mutta aluskasvillisuus on rehevää ja kasvustossa saattaa lymyillä luontokappaleita, joiden kohtaaminen on epätoivottavaa. Suurimmaksi osaksi lenkit ovat kulkeneet teillä, mutta suunnistajan mieli tekevi metsään ja olen tehnyt pieniä tutkimusretkiä metsän puolelle. Tutkimuksissa on selvinnyt, että suunnistaminen täällä metsäolosuhteissa olisi jokseenkin mahdotonta, tai ainakin kartasta tulisi hyvin vihreä ja kilometrivauhdeista hitaat.

Osittain olosuhteiden ohjaamana harjoittelu muodostuu hyvin juoksupainotteiseksi. Palautuminen tuntuu olevan täällä hitaampaa kuin normaalisti. Syynä lienee lämmin ilma, toisaalta lenkin aikana ja sen jälkeenkin. Palauttavaksi voisi tehdä muuta, mutta pyöräily tai esimerkiksi rullahiihto isoilla teillä liikenteen seassa vaatisi rohkeutta. Arkipyöräilyä täällä ei harrasteta, mutta jonkin verran on näkynyt maastopyöräilijöitä, jotka vetää off roadia.

No tässä näin lyhyesti siitä, mitä VetU:n Aasian osastolle kuuluu. Tämä alkava lauantai näyttäytyy sateisten päivien jälkeen hyvin kirkkaana, joten taidan lähteä katsomaan rantalentopalloturnausta Karon beachille. Alla vielä kuvia.

Yliopistomme kampuksella otetussa kuvassa esiintyy allekirjoittanut (toinen oikealta) ja muita suomalaisia samaan vaihto-ohjelmaan osallistuvia. Kuten teräväkatseisimmat ehkä jo huomasivatkin, on asustuksemme melko yhtenevä, kuin jukolajoukkueella konsanaan. Koulumme säännöissä on maininta siitä, että luennoilla on käytettävä virallisia koulupukuja. Kerrassaan tyylikästä, eikä tarvitse miettiä, mitä laittaa päälle.

Näissä poluilla kelpaa lenkkeillä. Usein suosimani reitti kulkee korialla paikalla golfkentän laitaa. Joulua kohden mentäessä turistien, ja siis myös golffareiden määrä tällä kentällä varmasti lisääntyy, joten täytyy olla tarkkana, ettei saa kuulasta päähänsä. Osa tähän mennessä näkemistäni lyöntisuorituksista on herättänyt pelonsekaisia tunteita lenkkeilijässä.

Tuntuu, ettei Thaimaassa ole koskaan hiljaista. Liikenne on vilkasta läpi päivän ja iltaisin liikenteen rauhoituttua on eläinten vuoro pitää elämää yllä. Aina jokin luontokappale kurnuttaa, sirkuttaa, haukkuu, kotkottaa tai kiekuu. Tämä kuva on toiselta suosimaltani baanalta, jossa saattaa etenkin päiväsaikaan liikkuessa kuulla hetken hiljaisuutta. Tämä on kapea asvaltoitu tie, joka kiertää Phuketin suurimman järven ympäri ja matkaa yhdelle järven kierrolle kertyy noin 7km.

Kuvassa pato, sen päällä kulkeva tie ja osa padon patoamaa järveä. Thaimaalaiset eivät turhia hyppää, mutta täällä on jopa mahdollista tavata muita lenkkeilijöitä.

Vaihtelua juoksuun voi hakea kuntosalilta. Phuketista löytyy toki hienoa saleja turisteille etenkin rantakohteista, mutta käytän tätä lähellä olevaa. Paikallinen kuntosali on ala-asteen yhteydessä. Löytyy juoksumatot ym. Kertakäynti maksaa 10 bahtia eli 0,25euroa.

Koiria on Thaimaassa paljon. Suurin osa on ainakin puolittain kulkukoiria eli niillä on ehkä muutama paikka, josta ne säännöllisesti ruokaa saavat, mutta suurimmaksi osaksi koirien on kierrettävä ja etsittävä ruokansa. Thaikoirat eivät turhia stressaa. Ne saattavat rohkeasti nukkua aivan tien varressa tai jopa tiellä eli on oltava varovainen, ettei aja tai astu niiden päälle. Kuvassa yksi nauttii auringonlaskusta Kata beachin yllä.

Lisäys 21.11.2010: Laitan tähän vielä yhden lavastetun tilannekuvan lenkkeilijästä itsestään. Kuuma päivä ja lenkki trooppisten puiden varjossa loppusuoralla.

Toistaiseksi matka on siis mennyt hyvin, urheilullisessa mielessä katseet on ensi keväässä. Turistina katseet on Singaporessa käynnin jälkeen kohti Hong Kongia, jossa olisi mukava käydä täällä olon aikana. Suomessa taitaa kelit viilentyä ja pimentyä, täällä trendi lienee toisen suuntainen ;) Palataan!

terveisin A-P

Viestikausi päättyi Halikkoviestiin

2010-10-25T03:19:00.000-07:00

Viestisuunnistuskausi päättyi Vetelin Urheilijoiden osalta Halikkoviestiin Salon Kokkilassa lauantaina 23.10. Kuvia ja tunnelmia voi katsoa kilpailun kotisivuilta. Lopputulokset löytyvät taas täältä.

Parhaiten kisatunnelmaan pääset kuitenkin katsomalla seuraavan videon.

Halikkoviesti 2010 from VetU suunnistusjaosto on Vimeo.

Tämän kauden viimeinen näyttöpaikka on Raatojuoksu Sipoossa marraskuun 6. päivä. Ainakin etelän miehet lähtevät ovat mukana.

Syksyn SM-reportaasi

2010-10-02T06:13:00.000-07:00

Edellisen plokipäivityksen jälkeen ovat lehdet kellastuneet ja moni jo maahankin tippunut. Syksyn merkit ovat selvät, ei vähiten siksi että suomenmestaruuskilpailuja on käyty harvase viikonloppu. Myös Vetelin suunnistajat ovat käyneet koettelemassa kuntoaan ja taitoaan eri puolilla Suomea vaihtelevalla onnella ja menestyksellä. Pärjäämisen suhteen ikämiesten ja -naisten kilpailut ovat olleet selvästi onnistuneempia samalla kun pääsarjalaiset ovat hankkineet aina arvokasta kokemusta tulevia vuosia varten. Joskushan sen toki on alettava realisoitua myös onnistumisina, jottei harrastaminen jää sille "ikuinen lupaus" asteelle. Mutta suunnistus on hieno laji, totesi jo Silakan Timokin, joten elämysten vuoksi ja hyvässä porukassa tätä tekee mielellään, vaikkei kisojen jälkeen kaulassa metallia kiiluisikaan.

Tänään illalla käydään tämän syksyn viimeinen SM-koitos, kun yösuunnistuksen mitalit jaetaan Nousiaisten urheilukeskuksessa. Kaustisen ja Vetelin suunnalta kisoihin on matkalla linja-autolastillinen otsalamppupäisiä metsien miehiä ja naisia, jotka ovat innolla säntäämässä tähän allekirjoittaneen mielestä ehkä hienoimpaan suunnistuksen alalajiin. Eilen oli ohjelmassa H21-sarjan karsinnat, jossa meikäläisen tavoitteet A-finaalipaikasta kariutuivat akkuliivin pohjan pettämiseen jo alkumatkasta. Kaikkea voi näköjään sattua, ja eihän sitä kannon nokassa korjatessa mennyt sen arvokkaampaa kuin aikaa. Ja sitähän riittää. Samaan tämän syksyn epäonnen kategoriaan voitaneen lukea alkusyksystä useita satoja pyöräilykilometrejä Ukrainassa ja muualla itä-Euroopassa temponeen Markuksen kaatuminen SM-keskimatkalla pari viikkoa sitten sillä seurauksella, että isovarvas murtui ja rintakehääkin jomottaa edelleen. Seuraavan päivän SM-viesti, joka oli pitkin kesää Jukolan jälkeen ollut erityisesti Markuksen, Juhan, Ari-Pekan ja Teron mielessä siirrettiin sitä myötä "haaveet kaatuu" tai perinteiseen "ens kauella" -kategoriaan. Ens kauella.

Mutta on sitä menestystäkin tullut. Sami Löfbacka nappasi kolmivitosissa keskimatkalta hopiaa ja mitsku olisi tullut Jyväskylän pitkältä matkaltakin, jollei Sami ystävällisenä miehenä olisi auttanut eksynyttä ikäneitoa löytämään itsensä kartalta tämän kysyessä sijaintiaan kisan loppuvaiheessa. Myös Polson Anne ja Eskolinin Tatjana sekä Tyynelän Kari ja Patanan Tapio pärjäsivät samoissa kisoissa mitalin tai mitalipallin vieruspaikan arvoisesti. Tänään tuo punapaitaisten rynnistys saanee jatkoa. Reippain mielin siis pimeään metsään!

Jälkikirjoitus: Ikämiehet toivat yökisoista menestystä, kuten ennen kisaa uumoiltiin. Onnittelut Tapiolle H75-sarjan ylivoimaisesta suomenmestaruudesta! Sami jäi Jyväskylän kisojen tapaan taas harmilliset neljä sekuntia mitalista. Kymmenen parhaan joukkoon selviytyi sarjassaan myös Kari.

Tässäpä muutama kuva syksyn kisaturneelta:

Joskus sattuu ja tapahtuu. Nyt sattui.

Mestarismiehet vauhdissa. Guergiou, Kainu ja Novikov. Kuva: rastivarsat.

Markuksen aamupala. Viherpirtelö chilillä.

Iltaverryttely ennen SM-pitkän finaalipäivää. Samalla näytettiin kaverille, kuinka helppoa on eikä karsinta tunnu missään.

Hymy oli herkässä ennen SM-pitkän karsintaa. Tyylikkäitä poikia etten sanoisi.

Taas Norjasta, nyt Senjalla leirillä

2010-08-29T11:50:00.000-07:00

Tjenare!
Tämä on jo toinen peräkkäinen Norjasta tehty päivitys blogiin! Jyrin ja Teron MM-kisojen jälkeen nyt vähän vaatimattomampaa. Allekirjoittanut on tekemässä yhdistettyä työ- ja treenileiriä Pohjois-Norjassa Senjan saarella, nyt jo kolmatta viikkoa. Asun Vesterfjellin kylässä saaren eteläosassa. Kelit ja olosuhteet ulkona tapahtuvaan reippailuun ovat kunnossa; maisemat siistit ja koko aika aurinkoista tätä ja viime sunnuntaita lukuun ottamatta. Sadetta ei ole kuitenkaan tullut yhtään pisaraa tai hiutaletta!

Lumisia huippuja, lamphaita ja lehmiä on joka puolella. Näistä keskipohjalaismaisemasta ovat tuttuja lähinnä lehmät, jotka nekin tosin ovat hieman vapaampia täällä – pari kertaa työnkuva on muuttunut karjapaimeneksi uteliaiden lehmien tutkiskellessa paikkoja.
Tähän lyhyeen päivitykseen laitan seuraavaksi muutamia kuvia tän päivän treenistä. Juoksimme/kävelimme isäni kanssa valloittaaksemme Skatvik- tunturin, jonka tarjoamia maisemia ja lenkkiolosuhteita paikalliset ovat suositelleet, ja joka on majoituspaikan ikkunasta näkyessään luokseen houkutellut. Sunnuntait on pyhitetty vapaa-ajalle, joten tänään oli tunturikeikan aika!

Lenkin alkutaipaleen noin 3 km sai taivaltaa pitkin suhteellisen tasaista latupohjaa muutama-asteisen meri-ilman herätellessä aamukankeita lenkkeilijöitä.

Tasaisuus ja latupohja on vaihtunut loivasti ylöspäin kohoavaksi rinteeksi, kuiviksi, rinteen notkoissa lymyileviksi soiksi ja entistäkin vaivaisemmaksi koivikoksi.

Nousu jyrkkenee ja soista rinnettä on noustu jo sen verran, että ympärillä olevat maisemat alkaa avartua. Peltojen ja talojen kuvaan värittämä kohta järven oikealla puolen on Vesterfjellin kylä. Tarkkasilmäiset voivat bongata kuvasta siniasuisen lenkkeilijän. Pehmeää alustaa ylämäkeen, huhuh! Sykkeet kuitenkin matalat ja kulkee, motionen bra!

Huipulla kulkee ja karusta maisemasta ovat kadonneet sitkeimmätkin koivut. Huipulla korkeutta taustalla näkyvästä merenpinnasta paikallisittain melko vaatimattomat 466 metriä.

Suomi-pipo päässä ja kotimaan edustamisen harjoittelua! :) Takana kampajyrkänne.

Alaspäin tullessa törmäsimme Suomessa tänä kesänä kovin vähissä olleisiiin hilloihin, joita me VetU:n suunnistajat muiden marjojen ohella pääsääntöisesti ravinnoksi syömme. Pian kuvaussession jälkeen tämäkin kuvassa esiintyvä komea yksilö päätyi ravinnoksi.

Hillojen syönnin jälkeen lenkki alkoikin jo olla takana juoksijat turvallisesti takaisin alhaalla. Teron ja Jyrin tapaamasta arkkitehtuurista hieman eteläisemässä Norjassa on havaittavissa vivahteita myös täällä.

Asukasluvultaan ja elinkeinorakenteeltaan Vetelin Pulkkista vastaavassa Festerfjellissä on oma latukoneensa ja valaistut latubaanat.

Ampumahiihto on Norjassa suosittua. Kaikki lätkät alhaalla tottakai, ei sakkoja.

Eletään jännittäviä aikoja syksyn ja suunnistuksen SM-kisojen tehdessä tuloaan. Tavoitteet pitää olla kovat, ja siksi allekirjoittanut lähtee kisoihin tavoittelemaan a-finaalipaikkaa ja sijoitusta listan puoliväliin. Blogissa nähdään kuinka käy, kuulemiin!

A-P

Suunnistusmatkailua Norjanmaalla

2010-08-18T03:44:00.000-07:00

Suunnistuksen MM-kisat päättyivät viikonvaihteessa Trondheimissa. Suomalaisittain mitaleja jouduttiin odottamaan loppuviikkoon, jolloin naisten keskimatkan ja viestin jälkeen saatiin kuunnella Maamme-laulua. MM-kisojen yhteydessä käytiin yleisökilpailuja, joihin varsin ankarasta harjoittelusta huolimatta Vetelin Urheilijat joutuivat tällä kertaa tyytymään. Onneksi tarjolla oli hienoja maastoja, hyvät kartat ja aurinkoinen keli. Selvästi siis treeniblogin päivityksen paikka!

Mutta aivan aluksi tahtoisin kiitt... anteeksi, pyytää anteeksi arvon lukijoilta! Blogi jäi reissussa päivittämättä tietoteknisten yhteysongelmien takia. Norjalaisia ei kuitenkaan voine syyttää takapajuisuudesta, vaan kyllä se taitaa mennä ihan omaan piikkiin.

Parin viikon suunnistusmatkailusta ensimmäinen viikko kului matkaillessa ja toinen suunnistaessa. Matka starttasi Oslosta ja jatkui sieltä hyvin nukuttujen unien jälkeen kohti pohjoista. Toisena päivänä ohjelmassa oli käynti Lillehammerissa, jonka olympiapuistossa Tero viritteli kuntoaan MM-viikkoa varten juoksemalla Cooperin testin lupauksia herättävästi tasan 12 minuuttiin. Pohkeet olivatkin sitten viikon verran kipeät juoksun jälkeen. Kolmantena ja neljäntenä päivänä matkalaiset tekivät pienen vaellusretken Jotunheimenin kansallispuistossa. Yhteensä 14 h tehokasta kävelyä kivikkoisella pohjalla mäkisessä maastossa rinkka selässä valmisti puolestaan reidet kisaviikkojen haasteisiin. Loppuviikko täytyikin sitten herkistellä ja jännittää vatsalihaksia mutkaisilla ja vuoristoisilla teillä vuonoja kierrellen. Maisemat olivat ehdottomasti vierailemisen arvoisia!

Lauantaina suuntasimme Trondheimiin ja jo viidennellä yrityksellä löysimme majoituskoulullemme. Olimme silti ensimmäisiä. Opastuksissa norjalaisilla olisi selvästi petrattavaa, joten oli hyvä, että olimme jo paria päivää ennen omia startteja kisapaikkakunnalla. Sunnuntaina ohjelmassa oli MM-sprintti kaupungin keskustassa ja yleisökisat alkoivat maanantaina. Samalla moikattiin tuttuja Kaustisen suunnalta! Suunnistuksellinen anti oli parasta maanantaina ja tiistaina, jolloin kisoja käytiin hienoissa suo-/mäkimaastoissa Jervskogenissa. Keskiviikkona ohjelmassa oli sprintti, mikä on melko harvinainen matka rastiviikoilla, mutta sopu sijaa antoi kaupungin kujilla. Loppuviikolla kisat siirtyivät finaaleja varten Granåsenin hiihtokeskukseen, jossa oli vähän ryteikköisempää, mutta silti laadukkaat kilpailut tarjolla. Tunnelma varsinaisissa MM-kisoissa oli kohdallaan ja gps-seurannan kautta kilpailukeskuksessa pystyttiin seuraamaan kilpailuja intensiivisesti. Kotimatka oli pitkä Keski-Ruotsin ja Haaparannan kautta, mutta sitä helpotti teiden leventyminen ja suorentuminen Norjan pikkuteihin verrattuna. Ehdottomasti onnistunut reissu!

Ohessa kuvamateriaalia Norjan matkailusta kiinnostuneille:

Norjalaisten talojen katoilla on pehmeää juosta. Kunnon vesieristykset lienevät tarpeelliset.

Norjalaisten salainen ase on paljastettu! Ehkä jo ensi kesän Jukolassa VetU:n seurateltalla nähdään ihmelaite, joka suoltaa aivojen viilennysjuomaa. Kupillisen jälkeen pysyy kovemmallakin hermoilijalla suunnistus lapasessa.

Jyri kävi Oslossa pokkaamassa Nobelin rauhanpalkinnon - kun kerran paikalle osuttiin.

.Muikeat matkalaiset.

Maisemat kuin satukirjasta. Turkoosi Gjende-järvi 400 m alempana.

Tässäpä oiva telttapaikka - kunhan muistaa aamulla tarpeilleen lähtiessä kääntyä teltan suulta oikeaan suuntaan...

"Tuoltako se reitti menee?" Kohti Besseggenin harjannetta.

Risteilijä kääntymässä Geiranger-vuonossa. Ahdasta näytti olevan.

Sama paatti "vähän" ylempää.

Trollstigen. Jyri ajoi ja allekirjoittanut istui kirjaimellisesti pelkääjän paikalla. Kuvassa näkyvät hyttysenpaskat ovat autoja. Siis yläkuvassa.

Norjan kannattajia kisaparkissa. Määä--äää kans.

Sinivalkoista juhlaa Trondheimin torilla.

Matkalla MM-kisoihin

2010-07-23T05:58:00.000-07:00

Vetelin Urheilijoiden kesä on ollut onnistunut ja eräänä sen kruununa, niin sanottuna pisteenä iin päällä, strösselinä kakussa tai kermana kahvissa, voitaneen pitää kahta kisalippua Norjan Trondheimissa vajaan parin viikon päästä alkaviin suunnistuksen MM-kisoihin. Köyhäjoen Sanomiin kesäharjoittelijaksi pestautunut Myllymäen Miikka jututti vanhempaa veljeään Teroa ennen kauden päätavoitetta. Samaan aikaan toinen veljensä, suunnistusjaoston puheenjohtaja Jyri, seilasi jo itämeren rehevöityneillä mutta ah niin kirkkailla aalloilla kohti Ruotsin maaperää.

Miikka: Eikö se ollut aika kova juttu, että kaksi vetulaista sai liput kisakoneeseen - kuinka oikein onnistuitte siinä?
Tero: ”Onhan se. Tämähän on jokaisen urheilijan unelma! Tällaisia tilaisuuksia ei satu urheilijan uran kohdalle monta. Jo tuossa kevättalvella guuglasimme Jyrin kanssa järjestäjien kisasivuja ja huomasimme, että ilmoittautuminen olikin yllättävän helppoa. Päätimme panna heti toimeksi – laukoa, kun paikka annettiin – ja ilmoittaa itsemme kisoihin. Jyri ruksi yleisökisaviikon H35-sarjan ja minä H21-pitkän. Lähetä-nappulan painamisen jälkeen tuli autuas fiilis. Kaikki se hikoilu ja vuosien työ saa ikään kuin tässä kruununsa.”

Miikka: Mitenkäs niiden näyttöjen laita oli? Hyvät näytöthän kuuluu antaa ennen kisoja, että saa valmennusjohdon vakuutettua.
Tero: ”Siinä meinasi olla minulla tosiaan tekemistä. Jyrihän varmisti paikkansa jo talvella kiertämällä kaikki mahdolliset ja mahdottomat hiihtosuunnistuskisat. Määrä tavallaan korvasi laadun Jyrin näyttöjen osalta. Itselläni oli keväällä jalkavaivoja ja sitkeää flunssaa – luulin jo, että näyttöni eivät riitä. Itse itseäni valmentaen kuitenkin annoin itselleni vielä mahdollisuuden näyttää. Jukolassa oli jo vähän meininkiä, mutta ei kuitenkaan. Viimeinen tärkeä näyttöpaikka oli Kaustisen festarikansalliset. Ajattelin, että nyt isken tosissani! Ja vaikka tein yhden pahan pummin, niin kisan jälkeen tulostaulua katsellessani jouduin melkein pyyhkimään ilon kyyneleitä silmäkulmistani, jäihän Vetelin nopein maanviljelijä Tyynelän Kari ja Tampereen innokkain maastorullahiihtäjä Lassilan Juha taakseni. Se oli siinä!”

Liikuttunut Miikka: Upealta kuulostaa. Mutta mitenkäs olette valmistautuneet näihin arvokilpailuihin?
Epäilevän itsevarma Tero: ”Niin hyvin kuin mahdollista. Hikipisaroita ei tosiaan ole säästelty. Siinä tietenkin nämä Suomen helteet ovat paljon auttaneet. Nyt on sitten edessä enää tämä kaikista tärkein vaihe eli huippukunnon esiin saaminen. Siinä olen vakoillut paljon näitä isojen poikien nettisivuja. Siis niitä, joissa huiput kertovat harjoitteistaan. Olen päätynyt siihen, että käytän niin sanottua kumuloituvan rasituksen kaava (KRK). Siinä rasitusta lisätään asteittain, kunnes ollaan aivan puhki. Vedän huomenna lauantaina Alavetelissä keskimatkan, sunnuntaina Sievissä pitkän matkan ja heti perään keskiviikkona Kannuksessa erikoispitkät. Niillä haen kunnon ei vain super- vaan peräti hyperkompensaturoitumista. Jos tuosta rääkistä toivun, olen rautaisessa kunnossa Norjassa! Jyrillä on käytössä sama kaava, mutta vanhempana hän tarvitsee vielä vähän enemmän irrottavia kisoja alle, jotta vauhti löytyy. Siksi hän juoksee alle Ruotsin rastiviikon eli O-ringenin Örebrossa. Sitten Norjan puolella käydään vielä ennen kisoja vähän vaeltamassa, ettei ajauduta ns. ylikuntoon. ”

Miikka: Ja vielä lopuksi, mitä tavoitteita olette asettaneet luihuille hartioillenne?
Tero: ”No hyväksytyt suoritukset tietenkin. Pyrimme siis tarkistamaan koodit jokaisella rastilla, ettei vain mene kisaviikko pilalle heti kättelyssä. Toinen iso juttu tulee olemaan Norjan nähtävyydet. Erityisen innolla odotan vuonoalueita. Kolmas tärkeä tavoite on jaksaa kannustaa myös muuta joukkuetta menestykseen. Suomihan on tottunut menestymään ja nyt kun kisat ovat pohjoismaissa ollaan tavallaan kotikentällä. Eli äänijänteet on pidettävä kunnossa – on varottava vilustumista ennen kisoja, vaikka sattuisi satamaan. Pitänee ehkä hankkia semmoinen värikäs norjalaisvillapaita jostain turistikaupasta.”

Miikka: Haluatko lähettää vielä jotain terveisiä Sanomien lukijoille ennen reissua?
Tero: ”Pysykäähän kuulolla. Jos pääsemme netin ääreen jossain kalastajakylässä, niin lähetämme varmasti lukijoille reissuterveiset! Ja käykäähän poimimassa mansikoita pakkaseen. Sesonki alkaa olla jo kohta ohi tältä kesältä.”

Toimitus vaikenee. Mutta vain hetkeksi.

Mielen ja ruumiin kulttuuria

2010-07-19T22:18:00.000-07:00

Suomen kesä on kesäjuhlien luvattua aikaa. Lähes jokaisella paikkakunnalla on omat eukonkannon, äijänkärräyksen, saappaanheiton, veivinheiton, kankikävelyn, suopotkupallon tai saunomisen SM-kisansa. Viime viikolla oli kaustislaisten vuoro tarjota parastaan kesävierailleen, kun perinteiset kansanmusiikkijuhlat soitethin ja laulethin Villen pipon alla.

Veteliläiset ovat huomanneet, että kaustislaiset tarvitsevat kannustusta omissa juhlissaan ja ryhtyneet tsemppaamaan naapurikuntalaisiaan kuin aikoinaan kymppiuutisten loppukevennykseen päätyneessä "veljellisessä" kuntien välisessä pyöräilymaaottelussa järjestämällä omat Vestifaalinsa. Mikäs siinä, pysyypähän mieli virkeänä.

Mielen virkeyttä ja ruumiin kuntoa testattiin myös Festarikansallisissa Teerikankaalla torstai-iltana. Kaustislaiset järjestivät erinomaiset keskimatkan kilpailut - keli suosi, maasto oli monipuolista ja radat testasivat suunnistukset eri osa-alueita. Vaikka viikko oli kulttuurin juhlaa, suunnistajille ei tarjottu perinteistä keskipohjalaista "smålkuperad kulturterrängeniä" vaan Teerisen perukoilta ja Jylhän tien takaa löytyi pienipiirteistä ja vauhdikkaasti juostavaa maastoa.

Miesten sarjassa nähtiin tasokas kisa, jossa myös vetulaiset olivat runsaslukuisena paikalla. Kärkikolmikoksi muodostui Isokoski, Ylikangas ja nuorempi Lassila, joten Ari-Pekka pääsi jälleen tuulettamaan palkintojenjakoon. Jukolan viestin yksi sankareista - siis Markus - puolestaan päätti kesäflunssan jäljiltä jättää tällä kertaa kisailut väliin, mutta tuulettaminen oli hänelläkin kuitenkin mielessä.

Tätä urheilussa niin harvoin (pois lukien A-P) toteuttamaan päästävää sisäisten riemuntunteiden ilmaisemista Markus sitten tulkitsi jääkiekkokypärä päässään täydellä festivaaliareenalla perjantai-iltana, kun festivaalien "pää"esiintyjä Äänipäät valottivat suomalaista sielunmaisemaa laulamalla uutukaisensa "MM-95". Se tuli selvästi sydämestä! Ja korjattiin siellä rennossa kesäillan juhlassa joku sitkeä kielioppivirhekin... ;)

Kesä jatkuu, kisailut jatkuu, treeni jatkuu ja blogi palaa jälleen asiaan - ja asiattomuuksiin - kun aika on kypsä.

Merimelonta on eri melontaa

2010-07-10T11:25:00.001-07:00

Helsinkiin on vihdoin tullut kesä. Harjoittelua ei pidä laiminlyödä hellesäilläkään ja siksi suuntasin hyvässä seurassa Lauttasaareen, ja työnsimme paattimme vesille. Viisi tuntia myöhemmin Suvisaaristo oli kierretty tämän kautta ja iho oli palanut rakkuloille. Pari kuvaa todisteeksi.

Lukaise alta myös tuore juttu edesmenneestä Jukolan viestistä.

Kertaheitolla huippuseurojen joukkoon

2010-07-10T10:54:00.000-07:00

"Suurin yllättäjä tässä vaiheessa on kyllä Vetelin Urheilijat", kuului Yle Urheilun televisiokommentaattorin, Ruotsin suunnistusliiton urheilutoiminnanjohtajan Pekka Nikulaisen kommentti Jukolan viestin kolmannen osuuden jälkeen. VetU:n Ari-Pekka Lassila oli juuri vaihtanut viestin neljänneltä osuudelta Tero Myllymäelle sijalla 12. Viestiä oli tähän mennessä viety yli 30 sateista kilometriä yön pimeydessä Hyvinkään Kytäjän kallioilla ja pusikoissa.

Pahaa teki pistää hakaneulalla reikä upouuteen paitaan.

Odottelin vaihtoalueen portilla muiden vetulaisten kanssa Ari-Pekkaa kommentoimaan suoritustaan, mutta kloppia ei vain kuulunut. Itse pelkäsin mielessäni rastileimoissa olevan ongelmia, mutta mitä vielä, Ari-Pekka oli vain vitsailemassa television haastattelussa. Samassa Tero leimasi jo ensimmäisellä väliaikarastilla sijalla 15. Kommentaattori Nikulaista puhututti huippusuosikkien Haldenin ja Kalevan Rastin lisäksi VetU. "Jos joukkueella on tavoitteena sadan joukkoon ja ovat nyt 2 sekuntia Deltan perässä ja takana on OK Linne, niin loistavasti on mennyt". Ja loistavastihan meillä oli mennyt, sitä ei käynyt kieltäminen.

Minut oli laitettu jälleen kerran aloitusosuudella, vaikka jo monena vuonna olin lähtölaukausta odottaessa mielessäni päättänyt, että en kestä tätä jännitystä ja tämä jääköön viimeiseksi kerraksi. Pääministeri Vanhasen täräyttämän lähtölaukauksen jälkeen pelkuruus hälveni ja mielessä oli vain taktikko Teron asettama osuustavoite - malta mielesi ja yritä vaihtoon sijalla 100-150. Aloitusosuudella viestin voi vain pilata ja nyt olin päättänyt jättää sen tekemättä.

Alun vaikeat hajontarastit löytyivät rauhassa pienin kaarroksin. Maha oli tyhjä, mutta pää täynnä Jukolan hurmosta ja tulevia rastivälejä. Ensimmäisessä väliajassa 2,7 km kohdalla leimasin sijalla 80. vajaat kaksi minuuttia kärjestä. Yö pimeni, sade yltyi ja rastipisteet kävivät vaikeammiksi.

Karttapala avuksi jutun tapahtumien ymmärtämiseen.

Vajaan neljän kilometrin kohdalla meidän porukkaan, jossa edelläni juoksivat Vehkalahti, Kristiansand ja Kalevan Rasti kakkosjoukkue, pölähti hätääntynyt Kalevan Rasti ykkösen aloittaja, Tsekin maajoukkuemies Jan Prochazka. Murtavalla englannilla mies aneli kakkosjoukkueen aloittajalta varmistusta sijainnistaan. Onnekseen hän oli matkalla samalle 9. rastille ja mies liittyi kiltisti letkan jatkeeksi. Leimasin 4,7 km:n väliaikarastilla Prohackan vetämässä letkassa sijalla 34. 2.11 kärkeä perässä. Vauhti oli sopivan kovaa ja käänsimme suunnan takaisin etelään.

Seuraavan mäen hajontarasteilla erosin letkasta omalle hajontarastilleni, vain huomatakseni sen virheeksi. Juoksin aivan rastin vierestä 200 metriä ohitse, kunnes tajusin tilanteen. Palatessani rastille letkan kärki juoksi vastaan ja rastille löytäessäni metsä oli pimeä ja hiljainen. Etenin seuraavan välin kiroillen ja kompuroiden 5,7 km:n väliaikaan, jossa sijoitus oli 66. Eroa kärkeen jo 4,50. Ahneelle kävi taas kalpaten.

Osuuden loppu sujui taas hyvin ja Sami Löfbacka pääsi aloittamaan hirmujuoksunsa sijalta 68 5.24 kärkeä jäljessä. Samin veto oli hyytävää seurattavaa väliaikapalvelussa ja televisiosta. Väliajoissa sijoitus nousi nousemistaan. Ensin 46., sitten 34. Vajaan kahdeksan kilometrin
kohdalla sija oli 25. ja vaihdossa 21., enää 4,58 kärkeä jäljessä. Vetulaiset ja moni muu hurrasi kurkku suorana kun Sami paineli maalisuoraa kohti vaihtopuomia, missä Ari-Pekka odotti vierellään monta maailmanmestaria ja maajoukkuemiestä. Osuus oli mennyt pienin virhein ja
pitkin askelein, kuten Samilta oli lupa odottaa.

Sami näytti kaikille syyn siihen, miksi uusiin paitoihin seurannimi painettiin isolla ja selkäpuolelle.

Televisiohaastattelun jälkeen Ari-Pekan selostusta juoksustaan oli mukavaa kuunnella. Harvoin veteliläissuunnistaja kertoo onnistuneensa Jukolassa täydellisesti ja nauttineensa hurjasta vauhdista. Alkumatkan Ari-Pekka oli juossut pitkälti yksin, mutta saavutti pian edellään menneen letkan ja nousi päättäväisesti kohti kärkeä. Osuuden puolessa välissä sijoitus oli jo 16. ja kilometri ennen vaihtoa peräti 11. ja Tero pääsi jatkamaan sijalta 12. Hintrekin lenkin voittaja oli saanut pistellä pää kolmantena jalkana kyytiä, jossa moni huippujoukkue hyytyi pummailemaan.

Vauhti oli niin kovaa, että siinä sumeni hetkeksi Ari-Pekankin karisma.

Seuraavilla osuuksilla VetU:n onni kääntyi ja virheitä tuli roimasti. Tero piti hienosti pintansa vaihtaen sijalla 32., mutta valitteli huonoa virettä ja paria pahaa pummia. Sami Finnilä ja Miikka Myllymäki eivät jännitykseltään saaneet yöllä nukuttua ja vaikeat rastit rankaisivat
epävarmuudesta kovalla kädellä. Juha Lassilan vahva esitys ankkuriosuudella ei aivan riittänyt Vetelin nostamiseen sadan joukkoon ja tavoiteesta jäätiin 16 sijaa ja 19 minuuttia. Kytäjän maastoissa tämä oli kuitenkin vähän, ja jäihän Vaajakosken Terä omasta tavoitteestaan lähes saman minuuttimäärän, ja Delta, Vehkalahti, Linne ja Pyrintö noin
puoli tuntia.

Samia jännittää vitososuus.

Vaikka loppusijoituksessa tavoitteesta vähän jäätiin, toisen ja kolmannen osuuden huippusuoritukset nostivat VetU:n kertaheitolla kansallisen huippusuunnistuksen tietoisuuteen. Suorituksen pohjalta on helppo lähteä valmistautumaan ensi vuoden päätavoitteeseen, Vehkalahden Jukolan viestiin. Moni asia on jo aivan huipputasolla, mutta etenkin suunnistustaidossa on vielä paljon tekemistä. Seuraavan kerran kuulumisia suunnistajien tekemisistä voi lukea syyskuun lopulla kun SM-viestisuunnistus kisaillaan Espoon ja Kirkkonummen maastoissa.

(Juttu julkaistiin Perhonjokilaakso-lehdessä 24.6.2010)

Lue myös Matti Peltoniemen juttu Jukolan viestistä perhonjokilaaksolaisittain Kaustisen Pohjan Veikkojen sivuilta

Kuvia Kytäjältä

2010-05-25T01:56:00.000-07:00

Samaan aikaan kun Juha, AP ja Markus rämpivät ja ryömivät Usmin Jukola-treenissä, jalkavaivainen Tero antoi filmin palaa. Alla muutama oiva kuva siitä, miten inhottavan näköistä yösuunnistuksen harjoitteleminen voi olla.

SM-sprintit Kirkkonummella: Ari-Pekka taas A-finaalissa!

2010-05-24T05:22:00.000-07:00

SM-sprinttisuunnistuksen SM-kilpailut käytiin helteisessä säässä lauantaina Kirkkonummella. Aamupäivän ohjelmassa oli metsäinen karsintakilpailu, joka seuloi jyvät akanoista. Iltapäivän A-finaaleissa oli mukana enää kovakuntoisia juoksukoneita, jotka ratkaisivat SM-sijoitukset kaupungin keskustan kaduilla ja kujilla. Tässä atleettisessa joukossa oli viimevuotiseen tapaan mukana kisoihin kovin tavoittein lähtenyt Vetelin Ari-Pekka Lassila.

Aamupäivän karsintakisat testasivat metsistä ihmisten ilmoille ilmaantuneiden suunnistajien hapenottokyvyn eikä nopeista hoksottimistakaan ollut haittaa. Radat kulkivat alkumatkan kuitenkin totutun metsäisesti polkurikkaalla mäkialueella, jonne ratamestarit olivat juonineet kovassa vauhdissa monelle haastaviksi osoittautuneita rastipisteitä. Vetelin vahva juoksijakaksikko Ari-Pekka ja Juha Lassila säntäsivät maastoon heti rajusti A-finaalipaikka mielessä - ehkäpä siitä syystä molemmat tekivät heti ensimmäisellä rastilla isot virheet. Tuo virhe koitui Juhan finaalipaikan kohtaloksi, mutta Ari-Pekka tykitti loppumatkan lähes maajoukkuemiesten vauhtia ja kerkesi vielä A-finaaliin. Flunssatoipilas Tero Myllymäki suunnisti alkumatkan tarkasti, mutta juoksuvauhti osoittautui auttamattomasti liian hitaaksi. Lisäksi loppukirin yritys maalialueen kupeessa kostautui väärällä rastilla käymisenä, jolloin tuloksena oli hylkäys.

Kirkkonummella oli komea keli!

Ottaisinko nämä? Finaaleja odotellessa ja kroppaa palautellessa oli aikaa miettiä nopeimpia housuvaihtoehtoja. Ari-Pekan valinta osui fanityttöjen mieliksi lopulta tiukkoihin aerodynaamisiin polvipituisiin trikoohousuihin.

Iltapäivän finaaliin Ari-Pekka lähti tavoittelemaan edellisvuoden 26. sijan parantamista. Suoritus ja sijoitukset olivat erinomaisia ja tänä vuonna A-P oli Suomen 32. paras sprinttisuunnistaja. "Olen tyytyväinen suunnistukseen, mutta sijoitus olisi saanut olla vähän parempi" kommentoi Ari-Pekka heti suorituksen jälkeen. Allekirjoittanut hieroo kristallipalloaan ja näkee Ari-Pekan parin-kolmen vuoden kuluessa SM-kisojen top-10:ssä. Lahjakkaalla ja kovakulkuisella veteliläisellä on menestystä edessä, jos harjoittelu jatkuu nousujohteisena ja mies saa pysyä terveenä.

B-finalistit Tero ja Juha lähtivät minuutin välein ottamaan mittaa toisistaan. Teron epäonninen kevät sai jatkoa nilkan nyrjähtäessä jyrkässä alamäessä jo ennen puolta matkaa ja viikonlopun Jukolaleirin suunnistukset oli siltä osin sinetöity. Harvemmin kahdesta sprinttistartista onnistuu kirjaamaan tulostaululle merkinnät Hyl. ja Kesk. Juha veti rennosti päkiällä maaliin saakka, vaikka kovin tsemppi olikin tainnut jäädä jo karsintaan.

Lassilan veljesten lauantain suunnistukset eivät toki olleet vielä tässä vaan ilta jatkui merikajakkimies-Markuksella vahvistettuna Hyvinkään Usmissa yösuunnistusharjoituksella klo 23-01 sateen vihmoessa pilviseltä taivaalta. Jukolan Viestin harjoitusmaastoissa vietetty laatuaika sai Ari-Pekan nimeämään tämänvuotisen Kytäjä-Jukolan uudelleen. #%&/(%¤#"-Jukola (sensuroitu) antanee muillekin suunnistuskansan juhlille osallistuville osviittaa siitä, minkälaisesta nautinnosta tällä kertaa on kyse. Vetelin suunnistajat voivat jo tässä vaiheessa paljastaa Kaustisen ja Perhon kilpakumppaneille, että ratavedot kannattanee jättää viimeiseltä viikolta poies. Sunnuntain pitkän matkan harjoituksen vetivät reippaalla mielellä A-P, Juha, Miikka, Jyri ja Esa. Tero toimi parin tunnin ajan kellomiehenä. Viikonloppu oli kotimatkaa vaille valmis.

Suunnistus on iloinen asia.

Tätä kannattaa harjoitella. Kissamaisen notkeaa puiden väistelyä a la Juha.

Lisää kuvasettiä tulossa etelän miehiltä siis keskiviikkona.

Täällä vielä SM-sprintin A-finaalin tulokset miesten yleisessä sarjassa:

http://online.kokkens.fi/tulokset/fi/2010_sprintr1/h21/tilanne/1/0/

Onnittelut myös sprintissä ja erikoispitkillä menestyneille perhonjokilaakson ikämiehille ja -naisille!

Arvokisoja ja uusia harjoittelumuotoja

2010-05-24T03:47:00.000-07:00

Viikonloppuna oli vuorossa niin sprintin ja erikoispitkän matkan SM-kisoja, joista reportaasia täälläkin vielä lähipäivinä. Viikonloppuun mahtui myös harjoittelua Jukolaa varten virallisissa treenimaastoissa, joista myös hyytävää kuvausta ja kuvasarjaa tulossa ehkä jo keskiviikkona.

Tämä päivitys käsittelee kuitenkin uuden treenimuodon eli merimelonnan paluuta Vetun harjoitteluvalikoimaan. Helsingin harjoittelukeskukseen saapui uusi menopeli Tallinnasta eilen ja tässä muutama kuva ensimatkalta Länsisatamasta Lauttasaaren melontakeskukseen.

Matkustajaterminaalista en uskaltanut laskeutua vesille vaan ensin piti kävellä pieni matka rauhallisemmille vesille.

Hetki ennen vesillelaskua. Huomaa VetU:n värit.

Tunnin melonnan päätteksi pari eskimokäännöstä ja tukka märkänä rantaan. 10mila-reissut tullaan jatkossa tekemään meloen.

Kolmas sija Keskipohjamaa-viestissä Perhossa

2010-05-13T10:56:00.000-07:00

VetU:n kolmannella osuudella kakkoseksi nostaneen Tero Myllymäen näyte sujuvasta rastityöskentelystä

Vuotuinen kotimaakunnan viestikahakka, Keskipohjanmaa-viesti, juostiin upeassa kevätsäässä Perhon perukoilla helatorstaina 13.5. Vetelin Urheilijat sai tossuilleen kaksi kovaa joukkuetta miesten pääsarjaan. Kilpa viestin voitosta oli tiukka maaliviitoitukselle saakka. Lapuan Virkiän Evgeny Krasnoyarov haparoi viimeisen rastin leimauksessa ja Ylistaron Mikko Hölsö kuittasi viestin voiton hienon juoksun päätteeksi.

Ari-Pekka pudottelee maalisuoraa suu messingillä pronssimitalin johdosta.

Vain muutamaa minuuttia myöhemmin viitoitusta pinkoi Vetelin Ari-Pekka Lassila tuoden punanutut pronssille hyvätasoisessa viestissä vajaata minuuttia ennen Hiisirastia. Viestitunnelmiin voit palata oheisten linkkien kautta.

Kilpailun kotisivut
VetU-henkinen kuvagalleria
Matti Peltoniemen kisareportaasi Kaustisen Pohjan-Veikkojen sivuilla

Kausi avattu, harjoittelu voi alkaa

2010-05-04T02:20:00.000-07:00

Suunnistajien porukka rantautui koti-Suomen Turkuun maanantaiaamuna väsyneinä ja vaivaisina. Sama tilanne joka vuosi 10milan jälkeen. Muista vuosista poiketen, tällä kertaan kukaan ei ollut kuitenkaan flunssainen ja reissussa oli saatu myös paljon onnistumisia. Nämä onnistumiset eivät välttämättä pomppaa esiin viestin tulosluettelosta, sillä ne sattuivat etupäässä harjoituksissa, mutta kyllä niitä tuli viestissäkin.

Vetulle 10mila oli vain harjoitus muiden joukossa ja sieltä saatiin se mitä lähdettiin hakemaan. Vaativaa kovavauhtista yösuunnistusta, tuntumaa kauden jo kuukausia sitten aloittaneiden satsareiden vauhdista sekä ennen kaikkea jokaiselle itselleen tuntumaa siitä, mitä asioita harjoittelussa tulisi painottaa seuraavan vajaan kahden kuukauden aikana kun Jukolan viesti lähestyy.

Tarkempia analyysejä reittipiirroksineen on tulossa lähipäivinä. Kotirintamamiehille ja -naisille tarjoamme suunnistushenkisen kuvakavalkadin 10milan tunnelmista. Olkaapa hyviä.

Yksi yö tiomilaan

2010-04-30T14:27:00.000-07:00

Viestikilpailun live-seurantaa kilpailun kotisivuilta vartovan kannattaa virittäytyä kisatunnelmaan katsomalla oheinen videotallenne vuoden 1985 kilpailusta.

Vanhojen kisavideoiden kautta on kisatunnelmaa haettu myös leirillä. Muuten toinen treenipäivä on mennyt metsässä ensimmäisen tapaan. Alla muutama kuva.

Suunnistajat 10mila-leirillä Itä-Götänmaalla

2010-04-29T15:55:00.000-07:00

Huhupuheiden mukaan lumet ovat sulaneet jo Perhonjokilaaksosta ja iltarastikausi saatu käyntiin. Suunnistuksessa myös kansallinen kilpailukausi on alkanut isoilla kisoilla Etelä-Suomessa. VetU:n suunnistusjoukkio on sulatellut lumia rauhassa ja keskittynyt kauteen valmistaviin harjoituksiin kukin tahollaan. Perinteisen hullutteluvapun sijaan päätimme tänä vuonna yhdistää 10mila-viestiin pari leiripäivää ja suuntasimme keskiviikkoiltana ruotsinlaivalla Ruotsiin ja torstaiaamuna satamasta autoilla Finspångiin Norrköpingin kupeeseen Itä-Götanmaalle.

Leirin ohjelmaan kuuluu harjoittelua torstaina ja perjantaina 10milan-harjoittelumaastoissa, lepäilyä lauantaina ja huipentumana lauantai-iltana juostava suurviesti. Torstain päiväharjoituksessa kukin juoksi itselleen sopivan reitin ja teemana oli kevyt maastoon tutustuminen.

Ensimmäiseen harjoitukseen valmistauduttiin hymyilemällä yhteiskuvassa. Maasto oli upea ja leiri sai hyvän alun.
Päivän toiseen harjoitukseen odoteltiin pimeän laskeutumista, sillä lajina oli yösuunnistus ja harjoitus rakentui lyhyistä 2,5km haastavista radoista. Erityisesti Juha Lassila osoitti kylmäpäistä yösuunnistuskuntoa lyhyissä kilpailunomaisissa puristuksissa.

Kauden ensimmäiseen yösuunnistusharjoitukseen valmistautumisessa pitää muistaa jos jonkinlaiset pelit ja vehkeet.

Mikko otti lämpöä polkemalla jalkaa Finspångin jenkan tahtiin. Huomaa Seppo Keltamäen mallistosta löydetyt yösuunnistustrikoot.

Juhan tuskaa höyryävät pohkeet toisen lenkin jälkeen.

Paluumatka Norrköpingiin, missä asumme, joutui reitinvalintaspekulaatioita tehdessä.
Samassa harjoituksessa oli VetU:n seurana myös naapurimaiden huippuseuroja, kuten Halden SK, IFK Göteborg ja Pan Kristianstad, vain muutamia mainitakseni.

Perjantai harjoituksissa keskitymme pidempiin ratoihin, reitinvalintaan ja virheettömään suunnistukseen. Sää Itä-Götanmaalla on keväisen aurinkoinen. Yöharjoituksessa meitä helli +15C lämpö. Nyt on lihashuollon vuoro.

Kiertoharjoittelua kaupunkimaisemassa

2010-04-10T14:06:00.000-07:00

Kaikille uuteen kauteen tosissaan valmistautuville tämä päivä oli varattu kotimaisen viestisuunnistuskauden avauskilpailulle, kevätyönviestille. Vetelin Urheilijat ei tänä vuonna kilpailuun lähtenyt mukaan, vaan tälle viikonlopulle kukin on ohjelmoinut raakaa harjoittelua ja pitkiä yöunia.
Helsingissä treenattiin tänään melko kevyesti ja valmistellen huomista pitkää pyörälenkkiä ja maanantain CrossFit-kurssia varten.
Siis polkupyörällä Korkeasaaren naapuriin eli Mustikkamaalle, missä hikinauha tiukalle ja paahtamaan saarta kiertävää pururataa.

Näytä suurempi kartta
Parin kilometrin mittainen kuntorata on jo pitkälti jäästä vapaa, joskin kurainen. Jokaisen kierroksen välilllä tein erilaisia lihaskuntoharjoitteita. Kuten

Erilaisia nosteluliikkeitä

Dippiliikkeitä

Punnerruksia

Ja välillä aina pingoin kuntorataa ympäri
Harjoitus oli hyvä ja juoksuvauhti oikein reipasta. Ei lähelläkään kilpailuvauhteja, mutta eivät kilpailutkaan vielä kolkuttele ovella.

Pääsiäisen pitkä pyörälenkki

2010-04-05T08:18:00.000-07:00

Samalla kun ydinporukka on leireillyt ja yhteislenkkeillyt Perhonjokilaakson maisemissa, jatkoi Helsingin treenikone väsymätöntä loukutustaan. Pääsiäisen aikaan kuului muun harjoittelun ohessa kaksi pidempää pyörälenkkiä, joista toinen tänään maanantaina ulottui espoon ja klaukkalan kautta Tuusulaan ja sieltä takaisin kotio. Matkaa mittarin mukaan kertyi 94km ja aikaa kului 3tuntia ja 50 minuuttia. Tähän ei ole laskettu valokuvausta, kahvittelua Shellillä eikä taukoa Hyrylä Hesburgerilla. Vaatimaton 24,5 km/h keskinopeus selittynee osin kaupunkimaisella maastolla, osin mäkisellä maastolla, osin fiksipyörällä, jossa paksut renkaat ja vähäisin osin myös vastatuulella. Pyöräilijän kunnossa ei ollut juuri moitittavaa. Alla reittikartta ja muutama kuva matkan varrelta.

Näytä suurempi kartta

Alkumatkan oikopolku päättyi hiihtoladulle, jossa oli tuoreita Järvisen jälkiä

Kevät tulvien tulevi. Klaukkalaa lähestyttäessä valtatie oli veden vallassa. Ehkä pääsin uutisiin, sillä mtv3:n kameramies tähtäili sillä silmällä.

Klaukkalan liepeillä pysähdyin venyttelemään pohkeita paikallisen urheiluravintolan terassille.

Tuusulan Hyrylässä tuumas tulla stoppi. Onneksi otin setelin taskuun ja pääsin jakamaan hikisen hetken paikallisten teinien kanssa hampurilaisbaarissa.

Kasvisburgerin jälkeen tie kulki alamäkeen ja tuuli oli myötäinen. Pääkaupunkiseudulle suunnistamaan aikovien on hyvä kiinnittää huomiota lumitilanteeseen. Puolimetrinen hanki reunusti koko lenkkiä.

Ainoastaan Pasilan televisiostudion liepeillä oli perusteellisen sulaa. Oletin sen johtuvan säteilystä.

Tiistaina alkaa arki ja lyhyemmät, mutta räväkämmät harjoitteet. Maastoharjoittelua joutuu vielä hetken odottaa, mutta määräharjoitteluhan on kuin panisi rahaa pankkiin. Korkoa se ei kasva, mutta kaikki on pois omasta pussista. Tässä tapauksessa vyötäröltä.

Pitkän perjantain lyhyt lenkki

2010-04-03T06:26:00.000-07:00

Monosuunnistuskausi vaihtui tossusuunnistuskauteen pitkäperjantain korttelisuunnistusharjoituksen merkeissä Vetelin ydinkeskustassa. Paikalle oli kerääntynyt parikymmentä suunnistuskärpäsen puraisemaa, joten aiheesta tapahtumaa voidaan pitää päivän merkittävimpänä urheilutapahtumana - ainakin Vetelissä. Kylänraitilla oli hyvin tilaa ja ilma oli mitä komein.

Ratamestari oli laatinut linnuntietä noin kolmen ja puolen kilometrin jyrkkiä käännöksiä sisältäneen radan, joskin juostu matka taisi useimmilla olla 5-6 kilometrin luokkaa. Osalla tosin oli vielä edellisen sulan maan ajalta muistissa pettämätön keskipohjalaisen suunnistusfilosofian kulmakivi ja kultainen ohjesääntö "suunnalla suoraan - ja jos pysyt laskuissa, mittaa askelparit". Heillä matka oli hivenen lyhyempi.

Iloisia ilmeitä ja reipasta urheilumieltä nähtiin jokaisen kasvoilla, joten nyt vain odotellaan viimeistenkin lumien sulamista vesisateiden myötä, niin päästään urbaanien pilvenpiirtäjien katveesta rehelliseen suomalaiseen metsään - kuusien alle.

Ohessa muutama kuva korttelirypistyksen tiimellyksestä:

Komia kööri keskipohjanmaan Vetelistä. Kesäkausi käyntiin kymmenen sekunnin päästä. Huomaa Samin aerodynaaminen starttiasento.

Kärki on karannut jo alussa muilta, tosin Juha juoksi omaa perhostaan lennokkaasti toisaalla. Mutta mihin on unohtunut Kimmon kartta?

Markku oli pyöräilysarjan ylivoimainen ykkönen.

Kun juoksu kulkee ja liput halkeavat, on hymy herkässä. Kunniamaininta Annelle trullilookista!

Spekulointi on suunnistuksen suola. Ja tällä kertaa sitä päästiinkin tekemään oikein urakalla...

Mukana menossa olivat:

1. Juha Lassila 26.50

2. Kimmo Lassila 26.54

3. Ari-Pekka Lassila 26.58

4. Anne Polso 32:20

5. Tero Myllymäki 33.08

6. Pasi Pesola 36.06

7. Mikael Ahlsved 36.06

8. Sami Finnilä 36.23

9. Vesa Lassila 38.33

10. Miia Pakkala 39.38

11. Esa Leppäniemi 39.39

12. Mikko Kainu 40.38

13. Mauri Finnilä 42.38

14. Sari Finnilä 42.48

15. Jyri Myllymäki 42.58

16. Satu Koski 46.00

Eetu Finnilä ei aikaa

Saara Finnilä ei aikaa

Jenna Koski ei aikaa

Tomi Koski ei aikaa

Katariina Finnilä ei aikaa

Eija Lassila ei aikaa

Markku Kainu ei aikaa

Simulaattorisuunnistusta, töitä ja yskää

2010-03-01T12:04:00.000-08:00

Viikot seitsemän ja kahdeksan ovat olleet blogin päivitysvuorossa olleille yskän ja ylitöiden aikaa. Aikaa harjoitteluun ei ole juuri työmatkoja ja perusvoimistelua lukuunottamatta jäänyt. Niiden vähien lenkkien listaaminen julkisesti herättäisi vain enemmän kysymyksiä kuin antaisi vastauksia, joten tässä vaiheessa harjoituskautta ne on parempi jättää kertomatta.

Suunnistussimulaattorilla on kuitenkin pyritty pitämään yllä niin taitotasoa kuin elopainoakin ja parahiksi blogipäivitystä varten valmistui reportaasi viime viikonlopun yhteisharjoituksesta Lurun kurvikkaasta maastosta. (ks. kartta alla)

Minulla oli valmentajana ja ratamestarina mahdollisuus päästä seuraamaan kilpailua paikan päälle maastoon ja leikkasin metsässä kuvaamistani pätkistä alla olevan videon. Videolla esiintyvät suunnistajat eivät ole reaalimaailman henkilöitä, mutta heillä kullakin kiinteät suhteet lihaa ja verta oleviin suunnistajiin. Teknisistä ongelmista johtuen harjoitukseen pääsi osallistumaan vain kolme suunnistajaa: Pontus Polanne, Mickis ja Johannes Liedes. Lumipeitteen koko ajan vain vankistuessa pitenee myös virtuaalisuunnistuskausi ja Vetelin väreissä tullaan tämän kevään aikana tekemään kovia harjoituksia kovasti isommalla porukalla. Katso reportaasi alta - klikkaa oikean alakulman "neljän nuolen" kuvaketta, jotta saat videon ruudun kokoiseksi.

Viikon 8 taitoharjoitus Lurun maastossa from Johannes Liedes on Vimeo.

Loppuun vielä fanikuva maaliintulleista suunnistajista. Simulaattorisuunnistuskauden huipentuessa näitä nimiä kannattaa pitää silmällä!

Räyringin isännän treeniviikko

2010-02-12T07:32:00.000-08:00

Viime viikolla oli Samin vuoro pitää kirjaa omista menoistaan. Pellot on parin metrin roudassa niin nuorella isännällä on aikaa lenkkeillä.

Treeni kuin treeni niin keskittyminen on sata prosenttia

Maanantai:
alkuverryttely juosten 15 min, punttireeni 45 min (jalat, keskivartalo, ylävartalo), loppuverryttely juosten 15 min.

Tiistai:
luistelutyylinen hiihtolenkki 1h 40 min josta tunti tasatahtia pukkien. Syke ka. 137

Keskiviikko:
luistelutyylinen hiihtolenkki 1 h 45 min josta tunti tasatahtia pukkien. Syke ka. 129

Torstai:
lasten kanssa ulkoiluilta.

Venyttely on aina kuulunut Samin treeniohjelmaan

Perjantai:
hiihtoa 1 h josta eka puol tuntia tasatahtia pukkien sauvarikkoon asti, loppuaika luisteluhiihtoa sauvoitta. Syke ka 135
reeni jäi vähän kesken välinerikon takia.

Lauantai:
futsal-peli 40 min + verryttelyt. Joukkue pelas huonosti joten kävin purkamassa v....ta illalla juoksulenkillä 1h 15 min. Syke ka 138.
kova tuuli ja pöllyävä lumi toivat pienen lisämausteen illan lenkkiin.

Sunnuntai:
luistelutyylinen hiihtolenkki 3 h 30 min. Syke ka. 142.

Yhteensä reeniä tuli viikolla noin 11 tuntia, hiihtokilometrejä noin 110 sekä juoksukilometrejä noin 18.
Viikko ei ollut itselle mikaan tavanomainen reenimäärien suhteen, ylensä viikko määrät vaihtelee 5-8 tunnin kieppeillä harjoittelun painottuessa hiihtoon. Olotila on ok ja kuntoilu jatkuu!

Urheilun ohella Sami on aina näyttänyt lahjansa myös nukkujana. Etenkin kovien treeniviikkojen päätteeksi.

Tiukasti Timitrassa

2010-02-01T22:41:00.000-08:00

Viikonloppuna kisailtiin hiihtosuunnistuksen SM-sprinteissä ja parisprinteissä Lieksan Timitrassa. Vetelin Urheilijoiden miesten edustusryhmästä mukana olivat Tuomas ja Tero Ari-Pekan potiessa edelleen viisaudenhammastaan. Poikien kisareissu alkoi perjantaina matkalla Jyväskylästä majapaikkaan Kolille, josta autoiltiin ”Homer Simpsonin” opastamana lauantai-aamuna kisapaikalle Pielisen poikki.

Navigaattoria kuunnellessa voi valmistautua henkisesti hs-kisan aikaiseen ajatteluun ja risteysten ennakoimiseen… "Left turn ahead – turn left – uups, make a U-turn”. Jäällä Homer tosin tuntui sekoavan risteyksissä.

Henkilökohtainen kisa alkoi aamun karsinnoilla, josta iltapäivän A-finaaliin kelpuutettiin 30 nopeinta. Teron viikon teemana oli Hankasalmen kisojen jälkeen ollut leimauksiin keskittyminen, mutta viikko osoittautui liian lyhyeksi ajaksi yksinkertaiselle miehelle tämän suunnistukseen oleellisesti kuuluvan vaativan toimenpiteen harjoittamiseen. Kisan puolivälissä Tero oli vielä finaalipaikassa tiukasti kiinni, kunnes nelosrastilla huomasi emit-leimauskortin tippuneen kädestään. ”Ei siinä auttanut kuin palata omia jälkiään takaisin ja sieltähän se emit löytyi uralta sitten. Kolmisen minuuttia ja finaalipaikka siinä kuitenkin meni” nieleskeli Tero pettyneenä kisan jälkeen.

Tero sulatteli pettymystään kaasugrillin loimussa karsinnan jälkeen.

Tuomas sen sijaan teki varman suunnistuksen ilman ongelmia. Hiihtovauhti ei kuitenkaan miestä tyydyttänyt. ”Nyt kävi niin, etteivät hiihdossa niin olennaisen tärkeät lihaskalvot toimineet kisan aikana kunnolla. Ehkä pakkasella ja liian kevyeksi jääneellä verryttelylläkin oli jotakin tekemistä sen kanssa” Tuomas selvitti kisan jälkeen. Vauhti riitti kuitenkin 30. sijaan ja näin finaalissa nähtiin sentään yksi vetulainen.

Karsinta ja finaali käydään suunnistuksessa usein samana päivänä. Näin starttien välinen aika on yritettävä hyödyntää maksimaalisesti palautuen. Tuomas elpymässä Lieksan uimahallin pukuhuoneen lattialla.

Iltapäivän finaalissa Tuomas satsasi kovempaan alkuverryttelyyn yrittäen näin saada lihakset pelaamaan kunnolla. Hiihtopainotteisella radalla hän ei kuitenkaan pystynyt kovin paljon karsinnan sijoitustaan petraamaan semminkin kun loppumatkasta pitemmällä välillä tuli tehtyä väärä reitinvalinta ja hiihdettyä hetken matkaa uraa väärään suuntaan. Loppusijoitukseksi jäi pikkaisen kitkerältä maistunut 28. sija.

Tuomas lähti tsemppimielellä finaaliradan kimppuun.

Lauantai-illan taktiikkapalaverissa kaksikko hahmotteli taktiikkaa sunnuntain parisprinttiviestiin. ”Hiihdetään kovaa, ei tehdä virheitä, ja käytetään kahta varmistushakaneulaa emitin kanssa” oli palaverin lopputulema. Parisprintti oli ensimmäistä kertaa SM-kisojen ohjelmistossa ja osoittautui mielenkiintoiseksi kilpailumuodoksi. Ratamestari oli laatinut Timitran parisprinttiin hyvät radat, jotka testasivat nopeata suunnistustaitoa ja raakaa maitohapon sietoa. Hajonnat tosin olivat erittäin suuret (neljällä radalla ajallista eroa oli paljon ja ne olivat aivan eri suunnissa kilpailukeskuksesta), joten kisan aikana kokonaistilanteen seuraaminen oli mahdotonta. Vetun kaksikko asetti ennen kisaa tavoitteekseen kympin sakkiin sijoittumisen. Tällä kertaa Tuomaksen lihaskalvot toimivat sutjakkaasti ja Terokin onnistui kuljettamaan emittiä mukanaan koko kisan ajan. Pojat antoivat kaikkensa ja Tero jopa heittäytyi ankkuriosuudella maalialueella (tosin jo loppukaarteessa) sijoitusten puolesta. Kohtuullisen hyvien suoritusten jälkeen VetU:n kaksikko sijoittui kahdeksanneksi ja pääsi palkintojen jakoon pokkaamaan SM-plaketit. Kotimatkalle voitiin lähteä tyytyväisin mielin, sillä tuliaisten tuominen kisareissuilta ei ole ihan jokapäiväistä rutiinia.

Parisprintissä molemmat hiihtosuunnistavat vuorotellen kaksi sähäkkää noin 10 minuutin osuutta. Tässä Teron sykekäyrä, josta näkyvät molemmat vedot ja niiden välinen verryttelyjakso Tuomaksen viedessä sillä välin viestiä.

Kotimatkalla.

Tarkempia tuloksia voi katsella Lieksan Rastin kotisivuilta: http://www.kokkens.fi/kilpailut/2010/lieksa/.

Myös vetelien miesten reittipiirrokset molemmilta päiviltä löytyvät osoitteesta: http://www.kokkens.fi/reitit/06_alku/cgi-bin/reitti.cgi

Työn, perheen ja harjoittelun yhteensovittamista

2010-01-29T05:34:00.000-08:00

VetU:n luunkova suunnistusrintama sai lisää leveyttä heti vuosikymmenen vaihduttua, kun päädyimme pitkien neuvottelujen jälkeen Markuksen kanssa yhteisymmärrykseen siitä, että lopetan suunnistamisen freelance -pohjalta ja ilmoittaudun virallisesti edustamaan VetU:a. Uutena miehenä on kenties paikallaan tehdä lyhyt esittely pelaajakortin muodossa:

Aiemmat seurat
1983: Vahdon Tuisku (hiihto, yleisurheilu)
1984: Vahdon Tuisku (hiihto, yleisurheilu)
1985: Vahdon Tuisku (hiihto, yleisurheilu)
1986: Vahdon Tuisku (hiihto, yleisurheilu); TPS (jääkiekko)
1987: Vahdon Tuisku (hiihto); TPS (jääkiekko)
1988: TPS (jääkiekko)
1989: TPS (jääkiekko)
1990: TPS (jääkiekko); Ruskon Pallo 67 (jalkapallo)
1991: Ruskon Pallo 67 (jalkapallo)
1992: Ruskon Pallo 67 (jalkapallo); Turun Suunnistajat (suunnistus)
1993: Ruskon Pallo 67 (jalkapallo); Turun Suunnistajat (suunnistus)
1994: Ruskon Pallo 67 (jalkapallo); Turun Suunnistajat (suunnistus)
1995: Turun Suunnistajat (suunnistus)
1996: Turun Suunnistajat (suunnistus); Turun Rannikkorykmentti (suunnistus)
1997: Turun Suunnistajat (suunnistus); Turun Rannikkorykmentti (hiihto)
1998: Turun Suunnistajat (suunnistus); Kompleksi (sähly, jalkapallo)
1999: Turun Suunnistajat (suunnistus); Kompleksi (sähly, jalkapallo); Nuubialaiset (jalkapallo); Niemelä Brothers (pöytäjääkiekko)
2000: Kompleksi (sähly, jalkapallo); Niemelä Brothers (pöytäjääkiekko)
2001: Kompleksi (jalkapallo)
----
2004: Projekti (suojalkapallo)
2006: Kompleksi (suunnistus)
2007: Kompleksi (suunnistus); Projekti (jalkapallo)
2008: Kompleksi (suunnistus)
2009: Swingin Dix n' Chicks (suunnistus); Vetelin Urheilijat (suunnistus)

Meriitit
Olen kiertänyt menestyksen aina kaukaa. Tituleeraan itseäni kuitenkin MM-tason suojalkapalloilijaksi. Lisäksi olen latonut kymmeniä maaleja Miikka Kiprusoffin taakse. Mieleenpainuvin saavutus on kenties suunsoitosta saatu punainen kortti jalkapallossa pelin 2. minuutilla. Suunnistuksessa "voitin" H18-sarjassa AM-pronssia (osallistujia 4, joista yksi keskeytti), voitto tuli ylivoimaisesti myös vuoden 1996 Rånes-kavlenissa, Ungdomens 10-milassa oltiin vuonna 1994 neljänsiä. Ja tietysti jääkiekon SM-kultaa kaudella 1987-88.

Ja sitten viikkoraportti (viikko 3)
Maanantai aloitettiin levolla. Levossahan se kunto kasvaa, niinpä olin levännyt myös edellisen viikon. Itse asiassa edellisen viikon löysäilyn takana oli ajatus ladata akut tälle viikolle, koska tiesin, että tämän viikon harjoittelusta pitää raportoida tähän blogiin. Työt kuitenkin venähtivät Taka-Töölössä, ja Käpylässä vielä jatkoin tieteen tekemistä. Laitoin kuitenkin illalla tekstiviestin Markukselle ja kutsuin hänet huomiseen lenkkisaunaan.

Tiistaina Markus ilmestyi munamankeleineen Käpylään. Korttelisuunnistusta hivenen muistuttava lenkki kesti tunnin ja 25 minuuttia. Pariin otteeseen suunnistus jäi hivenen jalkoihin, johtuen kenties siitä, että pidin netistä printtaamiani karttapapereita taskussa. Keskustelu revolveerasi pääsääntöisesti tieteen tekemisessä ja virtuaalisuunnistuksessa.

Keskiviikon työpäivän jälkeen oli edessä siirtyminen Itä-Suomesta Varsinais(en)-Suomen pääkaupunkiin Turkuun, jossa perhe malttamattomana odotti isän osallistumista arjen toimiin. Ja niissä toimissa se ilta sitten vierähtikin.

Torstaina pidin etätyöpäivän kotona. Luin sosiaaliturvan uudistamiskomitean loppumietinnön josta oli tarkoitus kirjoittaa kriittinen juttu. Teksti oli kuitenkin sen verran raskasta, että lähdin iltapäivällä 10 kilsan ja 50 minuutin juoksulenkille. Lenkillä mietin sanavalinnat valmiiksi ja lenkiltä palattuani kirjoitin jutun loppuun. Alkuilta kului Postimies Paten ja Puuha Peten merkeissä. Klo. 21.00–1.30 välisen ajan vietin sitten virtuaalisuunnistaen.

Perjantaina menin Turun toimistolle, ja sieltä päiväkodin kautta pizzeriaan ja kotiin. Pizzan jälkeen olikin hyvä vetää kunnon treeni suunnistussimulaattorilla. Tein Kytäjä-Jukolan naapurimaastoon 7.4 kilsan yösuunnistusradan. Pummasin ykkösrastilta lähtien lähes joka rastia, ei mitään pieniä koukkuja vaan sellaisia useamman kilometrin kaarroksia. Ajaksi kellotin 3h 20min, ja reaalielämän aikaakin kului varmaankin yli tunti. Jossain vaiheessa vaimo kysyi, kestääkö tuo aina noin kauan. Sen verran pitkään olemme olleet yhdessä, että vain yksi katse riitti vastaukseksi. Sen jälkeen ei enää kysymyksiä tullut.

Lauantaina katselin SM-hiihtoja ja Olli-Markus Taivaisen kovaa vetoa ensimmäiseen väliaikapisteeseen. Ne jätkät, jotka olivat treenanneet, pitivät vauhdin myös tuon väliaikapisteen jälkeen. Myöhemmin iltapäivällä lähdin itsekin sivakoimaan. Tosin tuli hivenen kiire koska oli suunnitelmissa mennä katselemaan eläviä kuvia vielä alkuillasta. Niinpä ehdin tehdä vain noin tunnin hiihtolenkin.

Sunnuntaina lähdin ladulle jatkamaan siitä mihin edellisenä iltana jäin. Mutta eipä siitäkään pitkää lenkkiä tullut. Vähän yli tunnin merkintä kuitenkin. Iltapäivällä katselin itseäni motivoidakseni vuoden 2008 Jukolan viestin ensimmäisen osuuden, jonka aikana päätin, että juoksulenkille tästä on vielä lähdettävä. Illalla kävin sitten tekemässä samaisen 10 kilsan lenkin kuin torstaina.

Hisukausi käyntiin Keski-Suomessakin

2010-01-24T07:33:00.000-08:00

VetU:n hiihtosuunnistustiimin Keski-Suomen edustajat Tero ja Tuomas avasivat kisavuotensa avoimissa hiihtosuunnistuksen AM-parisprinteissä Hankasalmella. Onnistuneen kauden aloituksen lisäksi tavoitteena oli viimeistellä kunto ja kartanlukutuntuma tulevana viikonloppuna käytäviä SM-sprinttejä varten. Lähtölistojen mukaan vastassa oli useampi kova joukkue, joista ennakkosuosikkeina S-JKL:n, OK Botnian ja SaSu/RasPi:n joukkueet; kaikista löytyi A tai B-maajoukkueen edustajia. VetU:n menestysmahdollisuuksia paransi kuitenkin huomattavasti peräti kahden hengen huolto-/chearleadingtiimi (Belinda ja Annika), joka saatiin viime tingassa rekrytoitua kisapaikalle.

Sääennusteet lupailivat kisäpäivälle rapsakkaa pakkaskeliä, ja vielä edellisiltana mittari näytti Jyväskylässä 25 pakkasastetta. Järjestäjien ja kilpailijoiden onneksi keli lauhtui aamuksi, ja kisapaikalla pakkaslukemat jäivät reilusti 20 asteen alapuolelle. Aamulla alkanut hienoinen lumisade viimeisteli järjestäjien kovaksi tamppaamat urat mainioon kuntoon. Puitteet olivat loistavat hiihtosuunnistuskauden avaamiseen!

Parisprintissähän joukkueeseen kuuluu kaksi hiihtäjää, jotka molemmat hiihtävät kaksi osuutta. Vastustajien hämäämiseksi - ja osin käytännön syistä - joukkueen hiihtojärjestys lyötiin lukkoon vain puoli tuntia ennen lähtöä. Järjestäjille oli ilmoitettu järjestys, jossa Tuomas aloittaa ja Tero hiihtää parilliset osuudet. Tuomaksen edellisviikon sairastelujen takia järjestystä päätettiin edellisiltana muuttaa päinvastaiseksi eli lähteä Teron aloittamana "kova pää edellä". Järjestysmuutokset kuitenkin kariutuivat matkalla kisapaikalle, kun Teron Emit-kortin asentaminen Tuomaksen kortinpitotelineeseen osoittautui liian haastavaksi lähinnä toimistotöihin tottuneille kaveruksille.

Pitkän kilpailutauon jälkeen Teron oli aluksi vaikea löytää sopivaa Emit-kortin kuljetustapaa.

Ratamestari oli juoninut Kääkönsuon tasaiseen maastoon hyvin sprintin sähäkkään luonteeseen sopivat radat. Osuuajat olivat kestoltaan 11-13 min ja suunnistustehtävät painottuivat reitinvalintoihin ja sujuvaan kartanluvun toteutukseen. Risteysten ohi hiihtämisestä rankaistiin nopeatempoisessa viestissä armotta muiden viestinviejien hävitessä näkyvistä suksien kääntämisen aikana.

Tunnelma hiihtosuunnistusviestissä tiivistyy lähdön koittaessa. Huomaa, että järjestajät poistivat karttojen kiinnityksessä käytetyt laudat ennen lähtöä.

Viestin alku oli tiukka. Tuomas saapui aloitusosuudelta johdossa niukasti ennen S-Jkl:n Liuhaa ja SaSu:n/RasPi:n Ruutiaista. Onnistunut suoritus: varmaa suunnistusta kauden ensimmäisessä viestialoituksessa. Tero jatkoi toisella osuudella varmaa menoa, mutta joutui päästämään kaksi maajoukkuemiestä niukasti edelle. S-Jkl:n Häkkiseen kertyi vaihdossa eroa noin puoli minuuttia, mutta SaSu/RasPi:n Turunen oli vaihdossa vain muutamia sekunteja ennen Teroa.

Teron kasvoilta oli aistittavissa pienoista kisajännitystä ensimmäistä vaihtoa odoteltaessa.

S-Jkl ratkaisi viestin edukseen kolmannella osuudella. Liuha kuroi etumatkan VetU:un jo lähes kahteen ja puoleen minuuttiin. SaSu/RasPi pääsi ankkuriosuudelle puolisen minuuttia VetU:n perään. Tuomas ei osuudellaan juuri virheitä tehnyt, mutta muutamista risteysten ohi ajoista kertyi ylimääräistä aikaa arviolta puolisen minuuttia. Häkkinen ankkuroi S-Jkl:lle lopulta melko selvän voiton. Tero antoi osuudella kaikkensa, mutta joutui päästämään SaSu/RasPi:n lopulta edelle. "Suunnistus ja hiihto sujuivat, mutta leimausta pitää vielä harjoitella", Tero totesi maalissa. Eroa kärkeen kertyi lopulta noin 3 min, hopealle olisi vaadittu noin 20 sekuntia parempi aika.

Väsyneet mutta onnelliset. Kolmas sija vähin virhein - tästä on hyvä jatkaa ensi viikonlopun SM-sprintteihin.

Viestitulokset löytyvät osoitteesta http://www.hankasalmenhanka.fi/suunnistus/tulokset.html.

VetU:n hisutiimin kuulumisista voit lukea lisää ensi viikonlopun SM-kisojen http://rasti-pielinen.net/index.php?option=com_content&view=article&id=24&Itemid=32 jälkeen. Pitäkää peukkuja!

Uusi vuosikymmen, uudet kujeet

2010-01-14T08:04:00.000-08:00

Treeniblogikirjoittaminen saa nyt jatkoa ja tässä tulee tietoa vuoden ensimmäisen viikon treeneistä omalta osaltani. Ehkä aluksi hieman taustaa kerraten. Kulunut syksy on ollut harjoittelun osalta melko onnistunut. Sairas olin vain viikon SM-yön molemmin puolin, eikä monipuolisen harjoittelun toteuttamisessa muutenkaan ole juuri ongelmia ollut. Joulukuu taas oli hieman epäonnistunut, koska kuun puolesta välistä lähes vuodenvaihteeseen asti olin flunssainen tai puolikuntoinen, samantyyppistä flunssaa on ollut muillakin. Sairastelujen jälkeen ensimmäisen varsinaisen harjoituksen tein hiihtämällä juuri tuolla Ylläksellä uuden vuoden aattona.

Lähihistorian sairastamisen mukaan vuoden ensimmäiselle viikolle harjoitteluni teemaksi ja tavoitteeksi asetin varovaisen mutta päättäväisen paluun liikunnallisuuteen olotilaa samalla erityisen tarkasti seuraten. Flunssan jälkeen keuhkoputki tuntui hieman aralta, joten siinä ainakin yksi tarkkailtava seikka. Tarkan ohjelman laatiminen viikon harjoituksiin ei tässä tilanteessa ollut järkevää, vaan tarkoituksena oli liikkua fiiliksen mukaan.

Maanantai 4.1.2010: Hiihto (v) Suolijärvellä 1h 44 min, avg (=keskisyke) 140 ja max (maksimisyke) 158 + juoksuverryttely 8 min ja vähän punnerruksia päälle. Sykkeet suhteellisen korkeat. Venyttelyt illalla 35 min. -17°C

Tiistai 5.1: Hiihto (p) Suolijärvellä 1 h 33min, avg 134 ja max 164 + juoksuverryttely 7 min ja vähän vatsalihasliikkeitä. Kulku jo parempaa kuin eilen. Venyttelyt 35 min. -20°C

Keskiviikko: Ap: Uinti 2500m/60 min, eka 2000m yhteenmenoon 46min, loput verrytellen.
Ip: Sähly vajaa tunti. Sählyssä otin vähän varovaisemmin kuin normaalisti. Venyttelyt 35min.

Kuvassa Hervannan kylpylä, joka sijaitsee kolmekymmentä metriä maanpinnan alapuolella, ja jossa suurimmaksi osaksi uin Tampereella ollessani.

Torstai: Vetoharjoitus juosten Pirkka-hallissa. Alle verryttelyt hölkäten 31 min. Vedot 6 kertaa 600m ”rennon reippaasti” tasan 2 min palautuksilla. Päälle verryttely hölkäten 11 min. Alla vetojen ajat ja maksimisyke kyseisen vedon aikana:

2,00,3 max 173
1,59,3 max 175
1,58,5 max 180
1,57,0 max 180
1,55,6 max 180
1,51,8 max 184

Kimmon ja Juhan kanssa yhteistreeni, Kimmo piti vauhtia ja veti vedot. Hallissa oli mukava juosta. Pystyi juosta rennosti, kun ei tarvinnu pelätä kaatumista liukkaalla. Porukkaa oli kyllä aika paljon, muttei juuri haitannu. Illalla venyttelyt lähinnä jaloille 25min. -17°C

Perjantai: Ilta: Juoksu 30 min + salilla perusvoimaa lähinnä käsille 45 min. -20°C

Lauantai: Ap: Juoksu 36 min Suolijärven ympäri avg 124, max 139. Ajatuksena ulkoilu ja huoltavuus. -15°C
Ip: Hiihto (p) 1h 30min avg 127, max 159. Teemun, Kimmon ja Juhan kanssa yhteistreeni. -21°C

Lauantaina pakkasta oli kolmattakymmentä, mutta me uhmasimme sitä. Seuraavassa kuvassa esiintyy vielä treenin neljäs jäsen ja kuvaaja erikseen.

Sunnuntai 10.1.2010: Ap: juoksu Suolijärven ympäri 36 min, avg 118 max 140Ip: Hiihto (p) 1h 14 min, avg 136 max 163

Vuosikymmenen eka viikko oli monipuolinen ja onnistunut treeniviikko, johon kertyi hyvän meiningin ansiosta hyviä treenejä. Tarkoitushan oli tehdä treenejä fiiliksen mukaan, kropan viestejä kuunnellen. Hyvät olosuhteet takasivat mahdollisuudet monipuoliseen harjoitteluun melko kovista pakkasista huolimatta. Liikuttavia tunteja kertyi yhteensä 12, kilometrejä en treeneistäni ole laskenut. Paluu harjoittelun pariin tapahtui jopa odotettua kivuttomammin. Alkuviikon hiihtotreeneissä huomasi lähiajan flunssaisuuden, mutta meininki parani pitkin viikkoa. Normaalia lepopäivää ei nyt tälle viikolle ”comebackin” innostuksen vuoksi sopinut, mutta ensi viikolla sellaisia on kyllä luvassa. Tätä kirjoitettaessa alkuviikolle on mahtunut kuitenkin jo ainakin lepoa, sählyä, korttelisuunnistusta, uintia, hiihto ja luistelua. Kunto, ja ehkä etenkin hiihtokunto, tuntuu edellisiin vuosiin verrattuna ja ajankohtaan nähden poikkeuksellisen hyvältä. Tästä on hyvä jatkaa kohti talven ja kevään koitelmia.

A-P

Treeniä Lapissa

2010-01-10T11:12:00.000-08:00

Blogimme on siirtymässä vaiheeseen, jossa tiimimme jäsenet vuoronperään kirjoittavat kuulumisistaan ja samalla pari sanaa treeneistään, mikäli niitä on kyseiselle viikolle yhtään sattunut. Näiden toivottavasti viikottaisten päivitysten lisäksi blogissa nähdään päivityksiä joukkueemme tulevista leiri- ja kisareissuista.

Viikon 53 harjoittelusta minun on helppo kirjoittaa, koska ajankohta oli jo loppukesästä varattu Äkäslompolon treeniviikoksi ja luulisin, että siellä kertyneitä harjoitusmääriä ei tarvi ainakaan tämän joukkueen keskuudessa hävetä. Viikosta tuli tietenkin kovin hiihto- ja määräpainotteinen - treeneistä 100% hiihtoa ja tehotreenejä 0%.

Kuten aikaisemmista blogikirjoituksista voi havaita, olin jo mukana hiihtoleirillämme viikolla 48, joten ihan kylmiltään ei ladulle onneksi tarvinnut lähteä. Niinpä leiriviikon avauslenkillä ei tarvinnut ruveta säästelemään, vaikka pakkasta olikin noin 19 astetta: luupäätä paksu kerros suksenpohjiin ja Äkäslompolosta Velhonkodan ja Aurinkotuvan kautta tunturin ympäri. Kestoa lenkille tuli n. 3,5h. Hyvän pohjakunnon merkki lienee, että kahden tunnin jälkeen koin hiilarivarastojen jo tyhjentyneen ja silti kahvin voimalla jaksoi ihan kohtuullisesti loppuun asti. Ihan mielenkiintoisia mielentiloja loppumatkasta tosin tuli koettua ja nälän käsitekin taisi saada ihan uuden merkityksen. Onnekseni ruokahuolto pelasi koko leirin ajan täydellisesti ja kinkku oli nostettu jo valmiiksi pöydälle, kun hoipertelin mökkimme eteiseen. Pelkillä iduilla tästä ei olis selvitty.

Sunnuntain reippaan aloituksen jälkeen maanantaista tuli treenien suhteen välipäivä - vain 2,5 tunnin Kotamajan lenkki. Sen sijaan keskityin jokailtana toistuneisiin, palauttaviin treeneihin hieman suuremmalla intensiteetillä. Nämä noudattelivat jo aikaisemmalta leiriltä hyväksihavaittua linjaa.

Ensin kunnon lämmöt saunassa. Sillai, että syke nousee puoleentoista sataan ja kävely on saunasta poistuessa hoipertelevaa.

Sitten vain hankeen karvapeitettä tuuhentamaan noin minuutin ajaksi. Hyvänolon tunteen lisäksi kunnon huomaa nousevan silmänräpäyksessä, kun saunaan palatessa syke on tippunut noin 30:een.

Maanantain välipäivän johdosta tuskastuin omaan laiskuuteeni ja niinpä tiistaiaamuna lenkkireppua pakatessani varauduin hieman pidempään lenkkiin - pari leipääkin matkaan normaalin vesipullon ja kahvin lisäksi. Lämpötilakin oli sopivasti laskenut -8 asteeseen ja luisto oli tosi hyvä. Niinpä innostuin laajentamaan tunturin kierrostani Kotamajan lenkillä - aikaa lenkkiin kului taukoineen 5,5h ja matkaa kertyi ehkä reilut 50km. Jaksaminen säilyi loppuun asti hyvänä, koska pidin energiansaannista huolta leipien lisäksi Aurinkotuvan munkilla. Mainittakoon, että lunta sateli koko päivän ja viimeisen tunnin aikana latu oli välillä kokonaan ummessa.

Keskiviikon otin jälleen kerran välipäivän kannalta, tällä kertaa ihan hyvällä omalla tunnolla. Hiihtelin ensimmäisen vapaan lenkin, Kotamajalle ja takaisin, 2,5h. Pakkanen oli taasen kiristynyt lähelle -20 astetta ja niinpä märän kelin high fluori oli aika nahkean oloinen luistovoidevalinta. Ladun ja halsterin luistoero oli tällöin melko suuri ja laitoinkin tasatyöntöpumppuni ensi kertaa tällä viikolla koville - kohtuullista, muttei vielä läheskään viime kevään veroista.

Kuten treenaamistani kriittisesti tarkkaileva lukija jo huomaa, ei viikolle ole mahtunut vielä yhtään kahden treenin päivää. Niinpä päätin torstaina korjata tilanteen ja hiihtelin aamupäivästä perinteisellä Velhonkodan lenkin, 1,5h. Illalla taas perinteisellä noin tunnin verran. Ammattimainen treenaaminen sai jäädä tällä viikolla tähän yhteen päivään.

Perjantaina Aapeekin toipui flunssastaan sen verran, että pääsi treeniseurakseni. Hiihtelimme ehkä viikon kireimmässä pakkasessa (-20) 2,5h. Luisto oli perinteisen lenkeistä ylivoimaisesti nihkeintä ja niinpä tasatyöntö tasaisellakin vaatii aikamoista irvistystä.

Aapeeharjoittelemassa vuorohiihtoa. Vasen jalka ja käsi eteen... vai miten se meni.

Perjantai-iltana pakkanen jatkoi kiristymään ja niinpä päätin, että tämän viikon hiihtotreenit sai jäädä tähän. Aapeen lähtiessä vielä illaksi Isometsän nousuun testaamaan pakkasensietokykyään minä keskityin illan palauttavaan treenin hieman täysipainoisemmin ja yhdistelin pelkkään hangessa makaamiseen eripituisia juoksuvetoja:

Lauantaina etelään ajellessamme pakkanen laski jopa -30 asteeseen. Voidaan siis todeta, että kelien suhteen sattui ihan hyvä tuuri, kun yhtenäkään päivänä ei tarvinnut lenkkiä jättää väliin.

Sunnutaikin meni lepäillessä ja siirtyessä takaisin Tampereen sykkeeseen.

Tässäpä koonti vkon 53 treeneistäni,

Su: hiihto P 3,5h yli 30 km

Ma: hiihto P 2,5h reilu 20km

Ti: hiihto P 5,5h reilu 50km

Ke: hiihto V 2,5h reilu 20 km

To: AP hiihto P 1,5h alle 20km, IP hiihto P 1h, 10km

Pe: hiihto 2,5h, reilu 20km

La: lepo

Yht. 18h, 170km

Täytyy myöntää, että viikosta tuli määrältään aika laimea esitys. Toki pakkanen teki hiihdosta aika paljon raskaampaa, mutta silti luonto taisi antaa hieman periksi.

Seuraava blogipäivitys on tulossa ihan parin päivän sisään. Kirjoitamme Aapeen kanssa siitä, kuinka treenit jatkuivat Tampereelle palattuamme. Määräpainotuksen jälkeen teemana oli teho, voima ja lepo...

Kuvia ja kuulumisia joulun treeneistä

2009-12-31T08:12:00.000-08:00

Seuran ydinryhmä kokoontui jouluksi Kaustiselle ja Veteliin syömään, sukuloimaan ja neuvottelemaan tulevan kauden tavoitteista. Kaiken tohinan keskellä annettiin myös paikallismedialle haastattelu sekä harjoiteltiin. Virallisempia kuulumisia voi lukea Perhonjokilaakso ja Keskipohjanmaa -lehtien vanhoista numeroista. Epävirallisempi taas tulee seuraavassa.

Joulun treenien teema rakentui kolmen teeman, eli kestävyysharjoittelun, kahvakuulailun ja suunnistussimulaattorin ympärille. Kestävyysharjoittelu rakentui perinteiseen tyyliin juoksun ja murtomaahiihdon varaan. Seuran uusi luu, Sami Löfbacka, saatiin ensimmäistä kertaa treeneihin mukaan ja meno oli sen mukaista. Maastolenkillä ei puolisääreen ulottunut hanki haitannut, vaan lämpösukissa ja suunnistuskengissä puolentoistatunnin juoksu Järvelän kallioilla ja soilla oli suurta huvia. Toinen juoksulenkki vedettiin perinteisesti tienpieluksia ja mikäs oli juostessa kun paksu pakkaslumi peitti luonnonkaunista kaustislaismaisemaa.

Tero ja Sami nielevät kylmää kylätietä Puumalassa
Nykyteknologiaa oli sykemittarin verran lenkillä myös mukana. Sydäntoiminnoista ja kilometrivauhdeista kiinnostuneet voivat seuraavasta graafista katsoa mitä lenkillä tapahtui. Pari notkahdusta syke- ja vauhtikäyrissä tarkoittavat suunnistukselle ominaisia sattumia - paria pientä pummia ja kusitaukoa.

Näillä vauhdeilla ei vielä viestejä voiteta
Voimaharjoittelupuolen uusi tuttavuus oli kahvakuulaharjoittelu. Pakkaspäivinä pääsimme onneksi urheilutalon punttisalille. Kahvakuulaharjoittelussa suunnistajia kiinnostaa sen monipuolisuus (heilautusliikkeet tuovat räjähtävyyttä päästä varpaisiin), vaivattomuus (ei tarvitse kuin kaivaa kuula kaapista ja alkaa heilutella) sekä tietysti suuret lupaukset sen vertaansa vailla olevasta tehokkuudesta kestävyyden, voiman ja nopeuden kehittämisessä. Painonhallinnassa sitä ei kukaan tarvitse, mutta seuraavassa videossa todistellaan että se tepsii siihenkin.

Joulun ajan klinikka painottui välineeseen tutustumiseen ja perustekniikkojen opetteluun. Nähtäväksi jää löytääkö laji paikkansa suunnistajien harjoittelussa.

Harjoittelun alla työntöliike

Kun heiluttelu alkaa kyllästyttämään kaksi 20kg:n kuulaa voi myös köyttää vyölle leuanvetoa vastustamaan kuten Juha kuvassa
Raa'an fyysisen suorituskyvyn rinnalla joulunpyhät sopivat mainiosti myös taitoharjoitteluun. Ennen vanhaa sitä tehtiin huussissa vanhoja karttoja lukien, mutta tietokoneet ja peliteknologia ovat tulleet avuksi myös tässä.

Simulaattorisuunnistaja saapumassa hakkuuaukealla sijaitsevalle suorastille

Suunnistussimulaattori on suomalaistekoinen suunnistuspeli ja lomalaisten iloksi siellä järjestettiin ns. virtuaalijoulurastit, joissa pääsi suunnistamaan mm. tulevan kesän Jukolan viestin kilpailumaastossa. VetU:n suunnistajilla etenkin yösuunnistus oli pahasti hukassa (ks. alla oleva kartta keskeytykseen johtaneesta hortoilusta). Omalla nimellä julkisille tuloslistoille ei vielä uskallettu, ja uteliaiden kannattaakin etsiä suorituksiä listojen loppupäästä Kaustisen Pohjan-Veikkojen ja Perhon Kirin kilpailijoiden tekeminä.

Reittipiirros pahoin epäonnistuneesta yösuunnistusharjoituksesta Kytäjän maastoista.
Simulaattoripelaaminen kuuluu monen huippusuunnistajan harjoitteluun. Oikeat kestävyysurheilijat pitävät sitä vain sipsien syömisenä, mutta todellisuudessa se vaivaa päätä juuri oikeasta kohtaa. Ja halutessaan siihen voi yhdisttä kolajuoman ja sipsit.

Simulaattoripelaaja on löytänyt rastin ja valmistautuu leimaamaan. Helpoilla väleilla on aikaa ottaa rennosti ja syödä sipsejä.
Joulun aikana osa porukasta on leireillyt jälleen Ylläksen Äkäslompolossa. Tänne blogiin odotellaan vielä tammikuun alún aikana selvitystä leirin päivittäisestä harjoittelusta, jota sitten kaikki voivat vapaasti kommentoida oman harjoittelufilosofiansa näkökulmasta.

Pitkän lenkin anatomia

2009-11-27T12:57:00.000-08:00

Terveiset Äkäslompolosta. Huolta leirin jatkuvuudesta on kannettu laajalti, mutta tämä kaikki on ollut aiheetonta. Tarkempaa kuvajournalistista reportaasia on luvassa lähipäivinä. Kaikista nälkäisimmille fäneille teimme tämän päivän treenistä videon, jonka voi katsoa alla. Voit joutua odottamaan hetken videon latautumista, mutta se on sen arvoista. Videon oikeasta alakulmasta, Vimeo-logon oikealta puolelta, neljän nuolen painikkeesta, videon saa täyttämään koko ruudun.

Kisadisko käy kuumana, eikä aikaa enempiin jorinoihin juuri nyt ole. Treenattu on.

VetU:n suunnistusjoukkion treenivideo from Markus Kainu on Vimeo.

Talo ilman naisia

2009-11-23T15:42:00.001-08:00

Veteli on tämän syksyn aikana saanut laajaa näkyvyyttä valtakunnan medioissa. Ensin veteliläistä mieskuvaa pehmensi peräkamarikuoro Äänipäät kuorokilpailussa ja sittemmin etelä-veteliläinen Räyringin kylä on ollut esillä ohjelmassa Kylä ilman naisia. Molemmat ohjelmat ovat herättäneet ansaittua huolta ulkopaikkakuntalaisissa miehuuden tilasta Perhonjokilaaksossa.

On vaikeaa ottaa kantaa siihen, edustaako julkisuudessa annettu kuva todellista asiantilaa, mutta koimme silti aiheelliseksi oikaista asiaa suunnistusjoukkueen osalta.

Harjoitteluleirit ovat yleensä ns. A-luokan reissuja, eli naisväkeä ei huolita mukaan. Yleinen luulo lienee se, että syynä tällaisiin reissuihin on se, että miesporukalla on mahdollisuus rellestää ja riekkua ravintoloissa sekä syödä epäterveellisesti. VetU:n suunnistajilla asia on kuitenkin juuri päinvastoin.

Ensimmäinen ja tärkein syy naisväen porttikiellolle on rajun harjoittelun aiheuttama tilapäinen henkinen ja ruumiillinen alemmuustila, joka kohtaa kaikkia tähän hommaan lähteviä. Useiden tuntien päivittäiset harjoittelut ovat kaikille liikaa, mutta toisille täysin ylivoimaisia. Ajattelun taso laskee ja ruumiintoiminnot taantuvat kivikaudelle. Pelkästään tämän leirin aikana on koettu jo useampi psykoosia muistuttava pysähtyneisyyden tila, josta nousemiseen tarvitaan inhottavia menetelmiä. Aikaisemmissa blogeissa nähty alasti riisuminen ja hangessa pyörittely liittyy juuri tähän.

Tästä aiheesta kerrotaan lisää vielä myöhemmissä päivityksissä, sillä tämän kertaisen kirjoituksen tarkoitus oli keskittyä niihin seikkoihin, jotka etenkin räyringin miehillä ovat ottaneet koville.

Ensin ruoanlaitto. Pyrimme olemaan leireillä mahdollisimman omavaraisia ruoanlaiton suhteen. Se miltei ainoa harjoitteluun kiinteästi liittyvä seikka, johon liittyy yhteistä suunnittelua. Alla muutamia otoksia maanantailta.

Jatkuva itujen kasvattaminen tuottaa elävän ravinnon perustan myös talven sysimustilla leireillä.

Itujen ohella pavut ja pinaatti muodostavat ravitsemuksen perustan.

Kyllästyessään papuihin, pinaattiin ja ituihin on valinta yleensä jonkun ison lihanjalostustehtaan eineshampurilainen. Harjoitusvauhdin väistämätön putoaminen saa hairahtujat yleensä palaamaan nopeasti ruotuun.

Harjoitusleireily on jatkuvaa nälän ja uupumisen vastaisen taistelun ohella sinnikästä kamppailua negatiivisia mielialoja vastaan. Naisten kanssa tämä on vaikea asia, suklaalla on ns. ongelmia siirtävä vaikutus, mutta miesporukalla ongelmat ja kireän ilmapiirin keventää tuore pulla. Aivan kuten nainen, myös mies voi tuoksua pullalle. AP otti googlen avuksi ja pyöräytti koko porukalle kolme pellillistä vehnäisiä.

Ohjetta voi joko yrittää muistella tai sitten voi tällätä googleen "pullataikina" ja seurata saamiaan ohjeita.

Kardemumman kanssa tulee olla varovainen.

Munan pulpahduksen valokuvaaminen on huvittavaa puuhaa.

Ei mitään tehdastekoisia.

Lopputuote poikien kätösissä.

Ruoan ja jälkiruoan ohella pyykinpesu on toimintaa, joka arvelutti etenkin räyringin miehiä. Treenileirillä vaatteita likaantuu ja pyykin määrä on hirveä. Keskitetty vaatehuolto on toiminut kuitenkin moitteetta heti ensimmäisesta leiripäivästä lähtien.

VetU:n suunnistajille jokainen uusi pesukone on haaste.

A-luokan reissuilla ei riitä, että tekee vain naisten työt, vaan on tehtävä myös ns. miesten työt. Sillä aikaa kun pullat paistuvat, ehtii hienosti työntää monta kolallista painavaa nuoskalunta.

Erinomaisen ruoka- ja vaatehuollon mahdollistamana itse leirin päätoiminta, eli lajiharjoittelu on jatkunut äärimmäisen kovana. Ensimmäiset päivät toipilaana makaillut etelän mieskin on saatu mukaan harjoittelurinkiin ja ladulle sauvomaan.

Ensimmäinen hiihtolenkki Lapin lumilla sitten vuosituhannen vaihteen. Voi vain sanoa, että minkä nuorena oppii sen vanhana taitaa.

Aamu- ja iltavoimisteluista ei olla tingitty.

Takapiha on kuin talvisodan jäljiltä.

Huomenna leiriryhmään liittyy mies Vetelin Räyringistä. Odotamme mielenkiinnolla kääntyykö ruokavalio pakasteranskalaisiin ja vaihtuuko astianpesu paperilautasiin.

Vanhan koiran uudet temput Osa1

2009-11-22T12:16:00.000-08:00

Kilpaurheilussa menestyminen ja voittajaksi selviytyminen vaatii aina jotain ylivoimaista vastustajiin nähden. Hiihtosuunnistuksessa ja suunnistuksessa tähän pyritään ensisijaisesti kovalla harjoittelulla. Opetellaan hiihtämään/juoksemaan pitkään, kovaan ja taitavasti, sekä hiotaan suunnistustaitoa eri konstein. Perusharjoittelun ohella suorituskykyä pyritään parantamaan erilaisilla muilla valinnoilla. Hankitaan tiukkoja kilpailuasuja, voidellaan suksia ja noudatetaan koko joukkoa erilaisia mukaan tarttuneita rituaaleja.

Parhaimmat konstit ovat miltei kaikki kuitenkin leimattu dopingiksi ja huijaushommaksi. Niillä kun lähtee yrittämään niin voi käydä kalpaten. Kuitenkaan aivan kaikki parhaat menetelmät eivät ole kiellettyjen listalla, eikä niiden harjoittamista pysty kukaan selvittämään ei pissasta eikä laskimoverestä. Ne huomaa ainoastaan pesupaikalla ja tuloslistalta. Viikon aikana esittelemme tällaisista muutaman, joilla Vetelin Urhelijoiden joukkue hakee kilpailuetua kilpailijoihinsa. Ensin kuitenkin kappale siitä, miten perusharjoittelu on lähtenyt leirillä käyntiin.

Sunnuntaiaamuun herättiin kirpeässä pakkassäässä. Kaurapuuroaamiaista tuli ikkunan taakse seuraamaan myös kuukkeliretkue, jonka temppuilu palkittiin leivänmurusin.

Kuukkeli pisti päänsä pölkylle aamupalan toivossa. Sai mitä halusi. Leipää.

Ensimmäisen yhteislenkki painottui perusharjoitteluun. Tarkoituksena oli hiihtää pitkälle ja takaisin, mikä toteutui suunnitellusti. Lounaspöytään raahautui joukko väsyneitä miehiä.

Juhan tyyli aamupäivällä oli perinteisen klassinen. Purkkipitoa pakkaslumelle.

Yliäänisukset. Ladulla kävi yksi pauke kun tämän parin perässä hiihteli. Varmuutta ei tosin tullut, johtuiko pauke äänivallista vai edellisillan soijalagnesta.

Punanutut valmiina Isometsän nousuun. Ensimmäisen yhteislenkin kesto oli vaivaiset 2 tuntia 45 minuuttia.

Iltapäivä kului kotilounaan ja hiihtokisojen parissa. Iltalenkiksi valittiin jälleen hiihtoa. Tunturijärvelle ja takaisin. Osa perinteisellä, osa nykyaikaisemmalla tyylillä.

Illalla oli aika keskittyä tekemään niitä asioita, joilla muut tulevat jäämään taakse. Näitä salaisia menetelmiä on käytössä koko joukko, joista kilpailijoiden harmiksi jätämme parhaat kertomatta. Seuraavassa kuintenkin kaksi hyvin keskeistä menetelmää.

1. Saunominen ja hangessa pyöriminen

Äärimmäisessä kuumuudessa palvattu keho nauttii kun se haudataan äkkiseltään hyisen lumen alle. Kipua muistuttavan hyvänolon tunteen kestää, kun vain muistaa että "kipu on päässä, ei jaloissa".

Tulikuuma miehen kroppa höyryää hangessa kuin tammikuinen Tammerkoski.

Lumikylvyn terveysvaikutukset ovat pettämättömät. Se kasvattaa luonnetta, tuuhentaa karvapeitettä ja kiihdyttää ääreisverenkiertoa. Lisäksi hankeen jää komeita "enkeleitä", joita ei tosin soisi aivan pikkulasten näkevän.

2. Voimajooga

Voimajooga on melko uusi lisä kepulikonstien paletissa, mutta siitä povataan niistä lopputuloksen kannalta yhtä ratkaisevinta. Tämän leirin pääpaino on lumituntuman hakemisessa, mutta iltapalaksi oli tarjolla muutama uusi asana.

Joogassa tärkeintä on keskittyminen ja 100 %:n läsnäolo. Bon voyage -asanan mallia näyttää Juha.

Päälläseisonta avaa energiakanavia ja lisää hiustenkasvua. Sillä on myös todettu myönteisiä vaikutuksia niin näkö- kuin kuuloaistiin, jotka molemmat ovet suunnistusurheilussa ratkaisevan tärkeitä. Lisäksi se näyttää rohkealta.

Halasanalla haetaan lisää lihaspituutta ja liikkuvuutta reisiin, lonkkiin ja alaselän seudulle. Vieraassa paikassa tehtynä sillä tosin saattaa antaa arveluttavan vaikutelman.

Huomenna harjoittelu jatkuu leirin toisena kokonaisena harjoituspäivänä. Odotettavissa on tinkimätöntä perusharjoittelua ja käynti pitsalla. Siinähän sitä jo olisi yhdelle päivää.

SM-pronssia ylämäkipotkukelkkailussa!!

2009-11-21T10:10:00.000-08:00

Vetelin Urheilijoiden suunnistusosaston ydinryhmä on kokoontunut Ylläksen Äkäslompoloon viikon mittaiselle harjoitteluleirille. Etelän herrat saapuivat elegantisti yöjunalla, kun taas Keski-Suomen karpaasit ajelivat halki puoli valtakuntaa auton kanssa. Automiehet ovat vielä illan hiihtolenkillä, mutta päivän tapahtumista on silti jo yhden blogimerkinnän verran kerrottavaa.

Yön aikana lumipeite oli aavistuksen kasvanut ja nuoskalumi tuntui liukkaalta töppösen alla märän asfaltin jälkeen. Paikallislehti Kuukkelin etusivun vilkaisu riitti ja ensimmäisen päivän haaste oli selvä. Potkukelkalla tunturin huipulle ja nuolena takaisin. Arvonnassa lyhyin tikku osui Ari-Pekalle, jolle jäi kaksi tuntia aikaa valmistautua kolmen kilometrin lipsutteluun.

Ensimmäisenä vuorossa oli ylämäen SM-potkukelkkailu. Reitti kulki Äkäshotellilta hissien ala-aseman parḱkipaikalle. Kolme kilometriä liukasta ylämäkeä. Lähtöviivalla pelin henki oli selvä. Kovimmat luut olivat varustautuneet piikkarein, pikaluistelijain trikoin ja kisakelkoin. Ari-Pekalta löytyivät vain veltto laina-Esla, liukkaat lenkkarit ja lepattava juoksutakki.

Seuraavasta kuvakavalkaadissa käy ilmi kilpailun kulku.

Pari sataa metriä lähdöstä peli oli selvä. Lenkkarit lipsuivat ja piikkareiden rapse kuului jo kaukana edessä.

Ylämäen puolessa välissä johtopaikan Jormasta näkyi vain ääriviivat auton valoissa

Tältä näyttää mies, joka ottaa potkukelkkailun vakavasti.

Ari-Pekka maalissa kolmantena vain jotain kymmeniä metrejä edelliskuvan kostajaa perässä.

Kiitureiden kahden kärki. Kisaviisten takaa on helppo hymyillä kun etelän media kuvaa.

Kilpailun alamäkiosuuteen osallistui enemmän potkijoita, joista monella oli laitamyötäisessä muutakin kuin kelkka.

Elävä tykinkuula. Sääntöjen määräämä suojakypärä ja siihen kylän kirkkain valo.

Parrasvaloissa Esla.

Supersankareiden trikoot kiiltävät lähtöviivalla.

A-P joutui kolariin heti ensimmäisessä kaarteessa, mutta pysyi kuin pysyikin pystyssä.

Ari-Pekka komeetta kuvassa oikealla.

Lisää kuulumisia leiriviikolta huomenna.

Uusi blogi avattu

2009-11-19T11:58:00.000-08:00

Tervetuloa lukemaan Vetelin Urheilijoiden suunnistusjaoston edustusjoukkion suunnistusblogia.
Aluksi muutama sana siitä, mitä tämä blogi tulee käsittelemään.

Doping-testien tulosten julkistamisen sijaan täällä pikemminkin pissaillaan pöntön reunoille ja annetaan veren roiskua valtoimenaan. Täällä ei myöskään raportoida reitinvalinnoista saati harmitella urheiluvammoja, vaan huomio on yksinomaan siinä, miksi tätä teemme ja miksi emme jo anna periksi ja lopeta.

Kun parhaat vuodet ovat auttamatta takanapäin ja lahjakkuus käytetty aivan johonkin muuhun kuin huippu-urheiluun täytyy motivaationkin kummuta jostain muualta kuin ranking-pisteiden, maineen ja mammonan tavoittelusta. Se onko motivaatiota ollenkaan ja mistä ihmeestä se kumpuaa, tulee täsmentymään tässä blogissa seuraavan vuoden kuluessa.

Sitä odotellessa on hyvä juoda kuppi kahvia ja selailla vanhoja tuloksia.

Seuraavaksi viikoksi VetU:n huippuryhmä suuntaan Ylläksen Äkäslompoloon. Sieltä on luvassa päivittäistä raporttia harjoittelun sujumisesta sekä tavoitteenasettelusta.